Archive for syyskuu, 2007

Ratkaiseva isku!

perjantai, syyskuu 28th, 2007

Taskussa polttelee V8-superautokaupalle osoitettu pankkivekseli. Pistän kuvia tulemaan kunhan saan pirssin haettua huomenissa.

Kyseessä on kuitenkin punainen vuoden 2006 Holden Commodore SS. Pellin alla lymyilee Kenraalimoottorien pikkulohko eli sama pannu kuin uudessa Corvettessa. Jostain kumman syystä Holdeniin on laitettu kuristettu versio, joka kirnuaa vähän oktaanista riippuen ”vain” sellaisen 370 heppaa. Tehoa on siis öbaut saman verran kuin Tampereen konttorin autotallissa yhteensä (terkkuja vaan Tampereelle!). Kuutiotilavuutta on puoli tusinaa litraa ja vääntöä löytyy 530Nm ja ainakin koeajon perusteella yskää on läpi alueen ihan riittävästi – ohjaamossa oli tiettyä toiminnan tuntua, kun runttasin kaasun tappiin.

Duunissa on kanssa tullut oltua nyt jo kolmatta päivää ja täysi rähinä on päällä. Perin projektin PM:ltä, joka lähtee pitkälle lomalle – projektin teeman kolmikirjaiminen lyhenne toisi takuulla hymyn ainakin muuan Klasin ja Seikun huulille. KT:t hoidettiin perusmeiningillä juomalla kahvit ja kättelemällä päälle (no oli siinä ehkä vähän jotain muutakin). Toimisto on vähän ankea, mutta asiakkaat vaikuttavat mitä miellyttävimmiltä. Toistaiseksi homma on siis mennyt aikalailla tuubiin, kun ei ole vielä tarvinnut pitää pomon kanssa kriisipalaveria palkoista, eduista ja yleisestä kurjuudesta. Hommaa ehdottomasti helpottaa, että veroprosentti tulee olemaan jopa alle 25%:n, kun teen vain 9kk paikallisesta verovuodesta töitä. Nettopalkka tulee olemaan parempi kuin koskaan – ennen tai tulevaisuudessa.

Erinomaisen hyvä uutinen on sekin, että Ninalla on hyviä työtarjouksia enempi kuin vastaan pystyy ottamaan.

Siirtolaisen elämää

maanantai, syyskuu 24th, 2007

Kaikki on Ninan duunia lukuunottamatta mennyt yli odotusten. Oikeastaan ainoa byrokratian myllytys koettiin ajokorttien kanssa – paikallinen kortti kun pitää olla 3kk saapumisen jälkeen taskussa. Ajokorttivirastosta lähettivät jonnekin multicultural relations-byrooseen hakemaan englannin käännöstä EU:n standardikortista. Siellä sitten päivystettiin kanssakärsijöiden kanssa puolitoista tuntia. Lopulta tiskillä selvisi, että toimitusaika on sitten kolme viikkoa ja tarvitsemme kaksi käännöstä ajokortin takakannesta, koska haemme kahta ajokorttia. EU-ajokortteja vaihdettanee paikallisiin sen verran tiuhaan, että jotenkin sitä fiksumpi luulisi, että ihan siellä ajokorttibyroossa olisi sellainen monistettu käännös EU-ajokortista. Mutta ei.

Positiivista oli puolestaan asunnonvälittäjän tinkimättömän professionaali toiminta. Jokainen lusikka ja avain on valokuvattu ja listattu sopparin liitteeksi. Lisäksi kun meillä oli kova kiire sisään ja edellisen gubben lähtöä odoteltiin niin löin välittäjälle tuhannen euron sekin kouraan etukäteen. Tiedä sitten rakoiliko professionaalisuus vai mikä, muttemme saaneet mitään kuittia suorituksesta. Illalla hostellissa tuli mieleen, että jos luottavaista suomalaista urpoa nyt kusetetaan niin niitä rahoja ei nähdä enää koskaan. Ei kusetettu.

Varsinainen elämys oli kuitenkin ruokakaupassa käynti: olo oli kuin ukrainan arojen kolhoosilta karanneella piruparalla. Käsittämättömän suuri valikoima kaikkea ja halvalla.

Kunniakansalainen

keskiviikko, syyskuu 19th, 2007

No nyt on asunto ja duuni – molempiin pantiin nimet paperiin tänään. Asunto on  kerrassaan erinomaisella paikalla. Miinusta tulee kerrassaan erinomaisesta hinnasta AUD450/vko tai 1200e/kk. Kyseessä on kahdessa tasossa oleva pieni kaksio, parveke on vilkkaahkolle kadulle ja asuntoon kuuluu autopaikka. Huoneisto on täysin kalustettu ja koneistettu, mikä ratkaisi vuokrapäätöksen.

Tapasin projektipomon tänään ja raapaisin nimet paperiin. Varsinainen tragedia on kuitenkin se, että pysäköintiä ei ole mitenkään järjestetty. Naapuritalon gubbe  myy  aikaisen linnun tarjouksena  päiväparkkia hintaan AUD16 (10e).  Perkele.  200-220  duunipäivää  vuodessa  tarkoittaa AUD4k vuodessa, kun lasketaan mukaan harbor bridgen tietulli. 2500e netto vuodessa pysäköintiin ja duunimatkan tulliin. Jos lasketaan perus-V8-superauton arvonalennus , ehkä AUD10000 1-1,5 vuodessa ja faktat, että auton myydessäni saatan tarvita rahat käteen ja että AUD50k:sta saa pankkitilillä täällä AUD4k ja että myös käytetystä autosta joutuu maksamaan stamp dutya 3% eli AUD1500 ja että vakuutus maksanee ehkä 3-4000AUD niin jopa minulle iskee juutalaisuus.  AUD23000/vuosi. Junalla pääsee ovelta ovelle  hintaan AUD850 vuosi. Bensat ja muut muuttuvat päälle niin puhutaan noin vanhasta sadasta tonnista – siis markasta. Vuodessa. Autoon.

Jos asiat suhteutetaan perspektiiviin niin nyt puhutaan kuitenkin ehkä merkittävimmästä asiasta koskaan. Joudun tarkkaan puntaroimaan mitä tehdä.

Plussat, jos ostaa V8-superauton:

  • V8-superauto nyt vaan pitää olla
  • täällä V8-superauto tekee taloudellisesti enemmän järkeä kuin missään muualla ehkä USA:ta lukuunottamatta – muualla tapiota tulisi vielä enempi
  • nyt on efektiivisesti viimeinen tilaisuus ostaa V8-superauto; lähitulevaisuudessa ne kuitenkin kielletään kansainvälisellä sopimuksella ja niiden saatavuutta tullaan kontrolloimaan kuin ydinaseita konsanaan
  • V8-superauto tekee minusta onnellisemman ja muutenkin paremman ihmisen; elämänlaatu kohenee kaikilla mittareilla
  • kun omistaa V8-superauton niin sosiaaliset suhteet helpottuvat: arvostusta tulee ovista ja ikkunoista; asema sosiaalisessa nokkimisjärjestyksessä kohenee: V8-superauton kanssa olen superstara, ilman sitä tylsä kirjurityyppinen nörtti peruskuolevainen
  • bensa maksaa täällä 75 eurosenttiä litra – sen polttaminen V8:ssa on kuin panisi rahaa pankkiin
  • jos kuolen niin perilliseni perivät vähemmän
  • jollen osta V8-superautoa niin tuntemani ihmiset pitävät minua munattomana paskanpuhujana ja armoitettuna häviäjänä.
  • rahaa on ja sen pitäisi näkyä

Miinukset

  • jos kuolen niin perilliseni perivät vähemmän

Ei pitäisi olla näin vaikeaa, vaan mennä suoraan autokauppaan kulkematta lähtöruudun kautta. Täytyy nyt kuitenkin katsoa vielä mitä ja millä penaltyllä olisi tarjolla firman liisingillä. Mitä minun pitäisi tehdä?

Konttori on asiakkaan tiloissa oleva karmea bunkkeri. Firman maismakonttori näköalalla Sydney’hin on kolmen kilsan päässä. Ulkomaantollo pantiin tietty sinne minne aurinko ei paista ja kukaan muu ei suostu menemään. Perusongelma tässä ei ole näköala vaan oikeastaan se, että kaikenmoinen verkostoituminen muuttui vaikeaksi. Utilisaatiotavoite on aika typerryttävä – karvan alle kymmenen pinnaa enempi kuin Suomessa. Ylitöistä ei makseta mitn ja mitään automaattista ylityöt vapaana-meinikiä ei tunneta. Toisaalta, jos vaan saa laskuttaa niin eihän utilisaatio mikään ongelma ole. Ehdoton plussa on kuitenkin, ettei tarvitse pukeutua pukuun – täälläkään.

Ninalla homma otti vähän kenkumman käänteen kun paikallinen palkkataso selvisi: odotettavissa on luultava rajuhko palkanalennus ja lomia ei kuulemma olisi tarjolla ollenkaan. Pääasia kuitenkin on, että on töitä; toivotaan, että ajan kanssa löytyisi jotain parempaa.

Unelmien maa!

maanantai, syyskuu 17th, 2007

Tultiin perille kello viisi sunnuntaiaamuna.  Olimme (tai  Nina oli)  olleet niin pihejä, että hotlavaraus  alkoi vasta puolilta  päivin. Noh,  katsastettiin  nähtävyydet kävellen. Pitää myöntää, että jossain vaiheessa  alkoi  vähän painamaan, kun ei tullut nukuttua yöllä yhtään.

Matkalla kunnon kansalaiseksi on tullut suoritettua menestyksellä seuraavat temput:
-mobiilipuhelinliittymän hommaus
-pankkitilin avaus

Lisäksi on katsastettu raivolla vuokra-asuntoa – pari tänään ja pari lisää huomenna. Hintataso on vähän korkeampi kuin Suomessa, mutta  kokonaisverotus näyttäisi vastaavasti olevan  sairasvakuutukset ja eläkevakuutukset huomioiden noin 6% pienempi.

Jännintä on ollut vuokra-autolla sompailu: ekaa kertaa elämässäni vääränpuoleisessa liikenteessä. Pari kertaa yritin  kääntyä väärälle kadulle ja toiset pari pummasin vasemmalle kääntyvän risteyksen, kun  ajoin ohi kaistasta. Rattimiesten kansan edustajana pärjäsin kuitenkin isommitta ongelmitta.

Pikku-Intia

lauantai, syyskuu 15th, 2007

Palatakseni lounge-issueen niin kyllä taasen kelpaa, kun Singaporen Quantas-loungessa on erilaista herkku-melonia tarjolla enempi kuin jaksaa syödä. Ja hyvää parsakeittoa.

Mutta asiaan: käytiin tänään vielä paikallisessa Chinatownissa ja Little Indiassa. Antonin Indonesia-kommentin ajatusta seuraillen voisin melkein suositella Singaporen pikkuintiaa ja kiinakaupunkia Intian ja Kiinan sijaan. Siis koko hoito parin korttelin alueella, mutta siistimmin, turvallisemmin ja paremman hajuisena. Perskärpästaajuus on minimaalinen – vähän ovelta ujosti huutelevat, että ”hello sir, tailor here”, mutta kukaan ei käy raivolla iholle; ei tarvitse tuntea maailmantuskaa, kun ei ole kaikenlaisia rampoja ja kerjäläisiä nurkat täynnään.

Vosikohan sillä lyödä rahoiksi, että alkaisi täällä myymään Autenttista Kokemusta: paskanhaju-aerosolia, instant-ruokamyrkytystabletteja (brändinimi voisi olla vaikka LiquiShit), kerjäläisten ja lehmien pahvikuvia (pyhän lehmän kuva erikoishintaan)! Sitten voisi perustaa sellaisen puhelinvastaajan: ”Valitse yksi, jos haluat kuulla perskärpäsen myyntipuheen; kaksi, jos kerjäläisen pummausta; kolme, jos yleistä älämölöä. Jos haluat, että sinulta varastetaan satanen niin odota.”

Ja sama kiinaksi.

Eläintarha

lauantai, syyskuu 15th, 2007

On nähty yö- ja päiväzoota, lintupuistoa ja Raffles-hotellin vessa. Tänään lennämme Sydney’in, jonne aikataulun mukaan saavumme kello 5 sunnuntaiaamuna.

Paikallisia kanoja  Lintupuistoöverit   Freedoooooom, sanoi Mel Gibson  Paikallinen kuningas

Maa järisee

keskiviikko, syyskuu 12th, 2007

Mentiin drinksulle paikallisen Swissotel The Stanfordin 70 kerrokseen, josta oli ehta näköala.

Singaporennäkymä

Siinä istuessamme sattui Indonesiassa 7,9 richterin maanjäristys. Oli lievästi sanottuna Jännää, kun 70 kerrosta hotellia alkaa heilumaan alla. Heiluntaa jatkui ehkä toista minuuttia. Katosta roikkuvat lasikuugelit kilisivät toisiinsa ja iltapukuinen henkilökunta hätääntyi. Sääli, että videoni tapahtuneesta ei oikein onnistunut – taisi johtua käsien tärinästä. Täytyi teeskennellä Äijää ja olla vaan, että otetaan drinkkiä vaan, kun ei tässä mitään muutakaan ole tehtävissä, vaikka tosiasiassa teki mieli kirkua. Ei siinä kyllä pöydän alle könyäminen mitään olisi auttanut. Kaikkea sitä sattuu kun vanhaksi elää.

Muuta: Käytiin Kasvitieteellisessä puutarhassa, missä oli hienoja puita ja kukkasia.

Paikallinen puu Orkideakuvaaja Ukkovarpaan kokoinen pölyttäjä Puu kakkonen Juuret

Kansainvälistä meininkiä

maanantai, syyskuu 10th, 2007

Itse kun sitä on niin juutalainen niin ei tule pahemmin asuttua viiden tähden hotlissa tai syötyä michelinrafloissa. Niitä harvoja luxuksia, mihin olen kuitenkin totuttautunut ovat olleet lentoyhtiöiden kanta-asiakaslounget. Luxuksen nautinnan kivistä tietä pehmittää tietty se, että lounget ovat olleet minulle pari vuotta sekä saatavilla että ilmaisia. Trion aikoina tuli nimittäin tehtyä siviili-maailmanympärimatka ja reissattua duunin puolesta Ruotsiin, Norjaan ja Kuwaitiin juuri sen verran, että Finnairin kultakortti lohkesi.

On se jumalauta hienoa, kun on ilmainen baari. Käytännössä koskaan en loungessa juuri mitään juo, kun lentokoneessa on niin sietämätöntä olla kännissä/kankkusessa, mutta ajatus on tärkein – tietoisuus siitä, että voisi koska tahansa kävellä itsepalvelubaariin ja kaataa drinksun. Muutenkin on kivaa: täällä Lontoossa on salaattipöytää homejuustoineen ja feta-pastasalaatteineen, hyvää tomaattikeittoa ja ginger alea. On nettiyhteydet ja siistit vessat. On verraten hiljaista ja rauhallista eikä rahvas hypi nenille. Eikä tarvitse jonottaa paskasakin jonossa lähtöselvitykseen. Eikä mikään maksa mitään. Maksuttomuus on jotain mikä ei vaan mene kaaliin: ok, kai tässä ollaan (tai joskus on oltu) one worldille hyviä asiakkaita, mutta että ilmaista ginger alea? Miksi ihmeessä muka ei maksa?

BA Terraces Lounge LHR 4

Traagista tässä on, että 2 vuoden kauteni kultapossukerhossa päättyy vuoden loppuun. Kulunut pari vuotta on ollut bjisnesmatkustamisessa vähän hiljaisempaa (kerran Ruotsiin, kerran Irkkuihin ja kerran Espanjaan – kaikki itseasiassa koulutuksia), joten vähintäänkin syystä ottavat kortin pois. Vaikka matkustamista on vähän niin luopuminen tekee tuskaa: ilmaista ginger alea ja viinapullorivistöä tulee ikävä. Aikovat sysätä minut takaisin rahvaan joukkoon, perkeleet!

Niin. Kuten tästä voi fiksumpi päätellä niin kotomaa on nyt jäänyt taakse. 12 tunnin päästä ollaan Singaporessa.

Miksi tietsikat ovat tulleet

perjantai, syyskuu 7th, 2007

Jollet ole miesinsinööri niin lopeta tämän postin lukeminen. Sinua on varoitettu.

Kirjoitan tätä junassa matkalla anoppilaan Suomen Texasiin. Luureista pauhaa Twisted Sister 577 kappaleen soittolistalta. Olen 8km luoteeseen Tampereelta ja vauhtia on 82kmh. Homman mahdollistaa Nokian N95.

En oikein löydä sanoja kuvailemaan, miten hämmentävän hieno laite tämä on. Miehen ampuminen Kuuhun, Gizan pyramidit ja Sikstiiniläiskappeli olivat pikkupoikien tuhertelua siihen verrattuna siihen, että kaltaiseni perusjaska voi pitää tällaista laitetta omanaan.

Onhan tässä kaikenlaista pikkuvikaa: ei jaksa pyörittää webiä, soitinta ja karttaa yhtäaikaa, muistia saisi olla 400 gigaa nykyisen 4:n sijaan, akku saisi kestää yli puoli päivää ja telkkarikin olisi kiva. Viime päivien kehut ovat ehkä saaneet herkäksi, mutta jollain tasolla olen ylpeä sen jengin puolesta, joka tämän vekottinen loi. Ja ei, en ole tai ole koskaan ollut Nokialla duunissa.

Mikään tai kukaan ole kovempi kuin insinööri. Insinööri on kovempi kuin Tyson. Suomalainen insinööri vastaa 2048 ryssää. Supermiehiä – vain viitta puuttuu. Evoluution kruunu. Näinköhän Jumala sittenkin on olemassa, koska ei mitään niin ihmeellistä – siis kuin insinööri – ole voinut syntyä vahingossa.

Krapulainen insinööri junassa

Läksiäiset

perjantai, syyskuu 7th, 2007

Tässä on nyt juhlittu lähtöäni jo niin, että alkaa itselläkin olemaan olo, että varmaan olisi tosiaan aika jo häipyä.

On aika hämmentävää lähteä firmasta firman miehenä. Elikä olen jouluna ilmoittanut, että lähdössä ollaan, mutta toivottavasti firman hommiin ausseihin ja toivottavasti sieltä takaisin. Olen irtisanoutunut, mutta Systeemin suhtautuminen on ääripositiivinen.

Eilen oli sattumoisin firman kekkerit. Tuli oltua aika perma-smile päällä ja vedettyä kännit. Kaikki olivat vaan, että on se kummaa kun Olli ei murjota ja ole kuin myrskyn merkki vaan hymyilee tolleen oudosti. Oli todella hauskaa ja samalla jopa jotenkin koskettavaa, kuinka lämmin suhtautuminen kautta linjan (ex-)duunikavereilta herui. Kaikki rakastaa mua!

Nyt on vielä viimeinen penalty odotettavissa: kaffit toimistolla. Pomon piru on kutsunut salaa tutut kaffille, kun menen luovuttamaan virkamerkkini ja aseeni. Kaunis ele ja hieno homma, mutta jotenkin itse luulin, että eilinen olisi ollut se läksiäissessio eikä enää tänään tarvitsisi pinnistellä.