Archive for joulukuu, 2007

Joulu on taas

torstai, joulukuu 20th, 2007

Putka menee kiinni huomenissa ja kuulemma pitää pitää pari viikkoa lomaa. Tulee tarpeeseen.

Lomasuunnitelmat ovat vähintäänkin kohtuulliset, vaikkakin vähän on huono omatunto siitä, ettei plänissä ole mitään Erityisen Näyttävää. Joulua vietetään pienimuotoisesti. Nyt sunnuntaina 23. päivä on joku biitsipiknikki, jossa pääsen taasen ufomieheilemään suominaisten aussimiesten joukkoon. Kun kerran lomalla ollaan niin voisi vetää kännit ja hauskuuttaa yleisöä loistavalla kainalopieruhuumorilla ja kertoa tarinoita Lallista (elikä miten epäilyttäviä ulkomaanpellejä pruukataan Suomessa kohdella), talvisodasta ja Matti Nykäsestä.

Aattona Nina on duunissa, mikä lisättynä 15000km turvaetäisyydellä  kotoa takaa sen, ettei mitään merkittävää taida tapahtua. Voisi käydä syömässä ulkona kahdestaan tai jotain. 25. ja 26. sentään ovat Ninallakin lomaa, joten toivotaan, että ilmat paranevat. Kelit ovat nimittäin olleet lähinnä pebasta – edelleen. 300 sunny days in a year mun pyppy. Rahat takas! 23 ja pilvistä on nytkin. Ei riitä.

27. ja 28. voisi käydä sukeltelemassa ja rannalla. Nauttia vapaapäivistä kun Nina menee taas töihin. 29. meno muuttuu kun apinamainen liiketoimintakehitysjohtaja ja pommimies jumalan armosta huolimatta, B. Petterson, saapuu jallupullon ja haloo-lehden kanssa sulostuttamaan lomaani suoraan Pietarista. Peter on rakas lukiotoverini, jonka kanssa on tullut vuosien mittaan häröiltyä kaikenmoista pientä mm. Tampereella, Tallinnassa, Helsingissä, Ostravassa ja Amersfoortissa.

Uusi vuosi on jonkinmoinen kysymysmerkki. Tulitus satamassa on vissiin öbaut maailman suurin pamaus, joten kyllähän se pitäisi nähdä. Systeemi vain pyrkii ulosmittaamaan kaiken hauskuuden tekemällä lasin hallussapidosta kiellettyä. Toisekseen, oopperatalolle on vissiin menossa meidän lisäksemme 1999997 muutakin, joten paikalle pitäisi saapua noin kello neljä päiväsaikaan. Kun omaa brenkkua ei voi viedä niin ratkaiseva kysymys on, että miten tarjoilu pelittää, koska eihän siellä päivystä itse pirukaan kahdeksaa tuntia selvinpäin.  Luotan kuitenkin Systeemin ymmärtävän, että moista yleisötapahtumaa ei ilman tarjoilua kannata järjestää. Ainekset Isoon Katastrofiin ovat kuitenkin olemassa, jos oletukseni osoittautuu vääräksi.

Uuden vuoden jälkeen Nina painaa taas töihin, joten suunitelma olisi muuttaa Bondiin pariksi päiväksi asumaan hostelliin ja korjaamaan vähän, kun kerran lomalla ollaan.

Santa Claus is coming to town!

maanantai, joulukuu 17th, 2007

Fiilis oli katossa lauantaina, kun pudotimme menemään kohti Manlyn biitsiä sillan yli ja radiosta tuuttasi joululauluja. Takaisintulomatkalla söimme lounasta kattoterassilla Rocksissa ja kävimme sillantolpannokassa ihmettelemässä kotikaupunkiamme:15122007284web.JPG 15122007285web.jpg 15122007286web.JPG 15122007290web.JPG

Ain laulain työtäs tee

torstai, joulukuu 13th, 2007

Vanha gubbe, jonka kanssa olemme palloitelleet muuan projektia, poltti itsensä loppuun ja lähtee accountista. Vähän sääliksi käy. Nimittäin itseäni, koska kenenköhän nimi se vedetäänkään hatusta, kun kunnianvoipa managementti arpoo seuraavan projektipäällikön tykinruoaksi lihamyllyyn ja haikaloille. Perusmeininkiä: asiakkaan puolella on totaalinen villi länsi, ei sääntöjä, kuoleman kenttä, ei-kenenkään maa, toimita tai kuole. Toisaalla oma organisaatio tukee pakottamalla kaltaiseni piruparat sen päiväisen adminoverheadprosessikuorman alle, että jos haluaa käydä paskalla niin tarvitsee 14 hyväksyntää ja allekirjoitetun tarkastuslistavakuutuksen, ettei myy tulostetta Kim Yong Ilille kemiallisen sodankäynnin raaka-aineeksi.

Tässä välissä pitäisi sitten sompailla. Aika kultaa muistot, mutta kyllä sitä Suomessa vaan perkele osattiin. Ehkä tässä on vähän päässyt unhoittumaan ne unettomat yöt, kun heräsi keskellä yötä käsittämättömiin tuskanhikipaniikkitiloihin, että mitenköhän sen projektin kanssa nyt oikein käy. Suomessa kuitenkin Systeemi tuki. Oli kovaa, mutta jollain tasolla kuitenkin palkitsevaa. Niin. Helppohan se nyt on sanoa tosiaan, kuinka hienoa Suomessa oli, kun silloin ainoa motiivi pysyä töissä oli se, että pääsee tänne.

Miksi mä teen näitä hommia? Ehkä siksi, etten oikein osaa mitään (muutakaan). Kai tämä KFC:ssä kanan grillaamisen ja diilaamisen voittaa. Ehkä.

Suivaannuin tuossa yksi päivä ja pistin kolme hakemusta ulos. Kului 12 tuntia ja nyt olisi kutsu haastatteluun. Freelanceriksi kilpailijalle 1:1 ympäristöön. Tarjous on 9000 euroa kuussa, mutta kun kontrahtorina lomat, sairaspäivät, eläkemaksut, vakuutukset, alvit ja tuloverot laskee pois niin eipä se taida olla tarpeeksi, että kannattaisi kytkeä. Verolainsäädäntö on harvinaisen epäonnistunut, koska se sorsii vakinaisia asukkeja. Eikä se siellä kilpailijalla kai sen paremmin ole. Tokkopa siellä toisaalta huonomminkaan. Kaipa sitä voisi käydä kysymässä paljonko olisivat valmiita maksamaan.

Joulujuhlintaa

maanantai, joulukuu 10th, 2007

Lauantaina oli minkälie suomiseuran joulujuhlat. Koska ”kaikki” olivat menossa sinne niin menimme mekin. Juhlat järjestettiin purjehdusklubilla Darling Pointissa. Klubi oli parhaat päivänsä nähnyt hökkeli, mutta kyllähän joulua aina kelpaa juhlistaa auringon lämmittäessä satamanäkymää.

08122007273.jpg

Suomalainen Mies on jonkinmoinen erikoisuus näissä piireissä. Ninan suomikaverit ovat naisia, jotka ovat löytäneet itselleen aussimiehen. Ko. naiset ovat vieläpä kovasti sitä mieltä, että Suomainen Mies on perusvastenmielinen, epäromanttinen, kommunikointikyvytön nahjus, joka ryyppää ja käyttäytyy huonosti. No aika lähellehän tuo syväanalyysi tietty menee. Minusta taasen Suomalaiseen Mieheyteen kätkeytyy jonkunmoinen kauneus: ongelmat kätketään syvälle sisimpään ja ne hanskataan yksin, ja kun lopulta viimein kestokyky katkeaa niin on aika antaa suunvuoro kirveelle. Oli miten oli, niin Suomalaisena Miehenä tässä possessa hengaaminen on jossain määrin vinkeää. Ensinnäkin minulla on alibi: jos en tervehdi, hymyile, puhu säästä tai teen vulgäärejä huomautuksia, jotka hiljentävät keskusteluringin niin kaikki pitävät sitä luonnollisena – ”Se on vaan Suomalainen Mies.” Toisekseen, paikalliset miehenkuvatukset, jotka hengaavat ym. suominaisten kanssa, suhtautuvat Suomalaiseen Mieheen positiivisella uteliaisuudella. He kun ovat tottuneet hengaamaan suominaisten kanssa hengaavien aussimiesten ringissä. Suomalaisen Miehen suominaisten mielestä negatiiviset ominaisuudet soittavat jotain primitiivistä hyväksyvää kelloa aussimiesten nupeissa: kommunikointikyvytön erakko juomassa kossua erämökissä vain ladattu pistooli seuranaan on jotain jota perusaussibloke jollain alkeellisella tavalla arvostaa.

Sunnuntaina kun aurinko alkoi pilkistämään niin lähdimme rannalle. Uskaltauduin jopa uimaan 1. kertaa: vesi oli ehkä 22-23, joten kyllähän siinä kellui, vaikka vähän oli kylmää. Kävimme katsastamassa sataman eteläpuolen niemennokan, jossa itseasiassa kävin viikko sitten sukeltamassa.

09122007277.jpg

Nörttikamaa II

sunnuntai, joulukuu 2nd, 2007

Edellisen postin otsikko oli tarkoitettu kuvaamaan tulevan viikonlopun viettoani. Nina lähti surffikurssille, jonne päättelin – oikein – olevani liian vanha. Ja minulla olevan liian huono tasapaino.

Vietin siis viikonlopun yksinäisenä piruna. Perjantaina kävin kasinolla ihmettelemässä pokeripöytiä (hävisin pari sataa). Lauantaiaamuna kävin sukeltamassa. 119 dyykkiä ja pitäisi olla hyvä rutiini, mutta jotenkin homma täysin yllättäen levisi käsiin. Oli parin metrin aalto venematkalla ja meno oli aika villiä. BCD:n täyttöletku oli huonosti kiinni ja irtosi pyörähtäessäni veteen. Aaltohässäkkä pisti vähän vauhti pulssiin ja hengitykseen, joten sukeltaminen oli vaikeaa. Kun sitten lopulta sain itseni kitkuteltua pariin metriin niin siipi ei tietenkään täyttynyt. Vajoaminen tietty kiihtyi ja toinen käsi oli kiinni nenässä varattuna paineen tasaamiseen. Lopulta käänsin jalat pohjaan ja poljin sen verran, että sain letkun kiinni. Pulssi ja hengitys oli kovalla ja hommasta ei meinannut tulla mitään. Psyykkasin itseni rauhalliseksi ja otin pari minuuttia tekemättä mitään – onneksi yhdellä ryhmästä oli joku maskiongelma, ettei tarvinnut lähteä heti sohimaan. Itse dyykit menivät sen kummemmitta yllätyksittä: parimetrinen rausku paransi tunnelmaa, muttei edelleenkään Leafy Sea Dragoneita.

Sää oli pebasta, joten lukitsin itseni kotiin ja pelasin tietsikalla koko päivän! Sunnuntaina kävin ulkoiluttamassa Juhoa ja käytiin katsomassa Beowulf Imaxissa. Leffa ylitti kaikki odotukset. Yksinäinen miekkasankari käy kaikkia oddseja vastaan kamppailuun helvetillisten pahisten kanssa; yleisö tietty tietää, että pahishan tässä on mahdottoman tehtävän edessä, mutta silti genre on vaan parhautta. Beowulf itse, lopun lohikäärme, Angelina Jolie pääpahiksena ja niin edelleen olivat parasta satukerrontaa aikoihin. Lopputaistelu 3D:nä Imaxissa rankkaa vaikuttavimpien elokuvakokemuksieni joukkoon. Telkusta katseltuna leffa ei varmaankaan ole kovin kummoinen, joten eikun lentolippuja tänne hommaamaan – tarjoan leffan jälkeen kaljat. Sankaripätkän sankariyleisöä:

02122007270.jpg