Kunniakansalainen osa II

Kävin viimeinkin hakemassa paikallisen ajokortin, kun piti hoitaa auton rekisteröintiasiaa. Olin pantannut lisenssin hommaamista, kun kauhutarinat kertoivat, että RTA:n neandertaalit rei’ittävät tai muuten turmelevat suomalaisen lisenssin myöntäessään paikallisen. Kun autokouluun meno ei ollut optio niin päätin uhrata suomalaisen lisenssini pakon edessä, koska kolmen kuukauden maassaolo oli mennyt umpeen ja ajelin V8:ia efektiivisen kortittomana. Yllätys oli kovin positiivinen, kun kävelin lisenssi molemmissa takataskuissa ulos paikalta.

Rekisteröintiprosessi puolestaan ei ollut järin positiivinen yllätys. Ensinnäkin RTA:n pitäisi lähettää paperi kotiin ja kaiken muunkin toimia kokolailla automaagisesti. Tietenkään mitään paperia ei tullut postissa (johon muutenkin hukkuu Kaikki), joten piti mennä virastoon käkkimään. Toisekseen piti maksaa AUD700 ”jalankulkijavakuutusta”ja AUD300 ”rekisteröintimaksua”. Omistavan luokan ongelmia.

Lauantaina käytiin vihdoin Kings Crossin kierroksella. Mestalla on mukamas paha kaiku, kun siellä on pari strippibaaria ja siellä hengaavat narkkarit, huorat, abot ja hörhöt. Kontrasti on kiistämättä aikamoinen, kun oikein viehättävän raflan terassilta voi tarkkailla kaikenmoisia hiihtäjiä ja sormusten herran setistä karanneita pikku menninkäisiä. Baareja ja klubeja on laidasta laitaan – on brittejä katsomassa potkupalloa sporttibaarissa, trendibaareja, kuumia klubeja, ei-niin kuumia klubeja ja ihan vaan perusbaareja. Ja pirusti jengiä.

Leave a Reply