Archive for maaliskuu, 2008

Känni päälle

lauantai, maaliskuu 29th, 2008

Online festariraportti paikan päältä. Duran Duran ja Smashing Pumpkins starttaavat tuota pikaa.

Lähettäkää se ruisrockin homoskuukkeliorganisaattori tänne oppimaan miten festareita järjestetään. Ei tarvi jonottaa sisään, ei tarvi jonottaa kaljaa, ei tarvi juoda kaljaa ankeassa karsinassa.

EDIT: Kännyn selaimella ei onnistu lähettämään kuvia tänne, joten tässä ovelta napattu kuva:

29032008418-001.jpg

Oli kaikinpuolin miellyttävä festarikokemus. Suomeen verrattuna uutta oli yllämainitun lisäksi se, että tuli pimeä, muttei kylmä. Modernia aikaa on se, ettei enää sytytellä tupakansytyttimiä slovareissa vaan heilutellaan kännykkää taustavalo päällä. Äärimmäisesti toimineen organisaation kruununa bussikuljetus parin kilsan päähän juna-asemalle oli järjestetty kuin ei koskaan ennen: oli suorastaan typerryttävää, että bussiin sai kävellä liki suoraan sisään ehkä 2min odotuksen jälkeen; Ruisrockissahan ensin kävellään viisi kilometria bussilta festareille ja sitten jonotetaan tunti sisään; poislähtiessä kävellään viisi kilometria bussille, jonotetaan puoli tuntia bussiin ja sitten ajetaan bussilla 900m päättärille.

Ainoa miinuspuoli oli turhan tiukka ohjelma: kahdella päälavalla aktit soittivat osin päällekäin. Duran Duranilta kuultiin vanhoista hiteistä oikeastaan vain Hungry Like The Wolf, ennen kun piti lähteä  katsomaan  Smashing Pumpkinsia. DD oli kuitenkin kestänyt aikaa yllättävän hyvin, vaikka tietty näyttivät aika vanhoilta pieruilta – fiksuina miehinä olivat kuitenkin palkanneet kuuman mustan  nahkapukutanssijalaulajaböönan kääntämään huomiota pois vanhuudestaan.

Hopeiseen mekkoon verhoutunut kalju gubbe vaaleanpunaisen pantterin kropalla ei voi olla täysin paha. Billy Corgan kuitenkin jossain määrin petti. Parhaimmillaan meno ja fiilis oli aivan loisteliasta, mutta valitettavasti parhautta kesti ainoastaan kahden kappaleen verran (1979 Billy-ja-skitta-versiona, Bullet WBW). Kaverillahan on hittejä vaikka kuinka, mutta jotenkin Suuri Taiteilija päätti sitten luukuttaa matskua, jota en ole kattavasti tuotantoon tutustuneena koskaan kuullutkaan. Järkyttävintä oli 20 minuutin soolojammailu illan vikan kappaleen aikana. Siihen aikaan olisi ehtinyt pistää kolme hittiä ja saanut yleisön – tai ainakin minut – pidettyä tyytyväisempänä. Plussaa tuli lavan takana muutaman kymmenen kilometrin päässä riehuneesta ukkosmyrskystä ja salamista.

Arjen ihmeitä

perjantai, maaliskuu 28th, 2008

Paska näköala pääkonttorin resepsuunista:

27032008413.jpg

Markkina käy niin kuumana, että kilpailija on liekeissä:

27032008410.jpg

Tässä austraalialainen on kyllä suomalaista edellä: Hanasta tulee kiehuvaa vettä!

28032008414.jpg

Valkoisen miehen etulyönti

keskiviikko, maaliskuu 26th, 2008

Elektroonisten avainten puute alkoi eilenillalla korpeamaan, kun pitää kikkailla itsensä naapurin summerin tai turvamiehen kautta sisään. Homma on jumissa byrokratiassa: agentin pitää anoa avainta huoltofirmalta, minkä jälkeen building manager saa antaa avaimet meille.

Menin kyselemään building managerilta, että joko on lupa antaa avaimet myönnetty. Ei ollut. Päivittelin siinä aikani, kuinka byrokraatit jumittavat kotiinpääsymme ja autoakaan ei voi ajaa, kun ei pääse talliin. Gubbe otti ja löi avaimet kouraan ja sanoi, että ”ei ne vitun aasialaiset saa mitään aikaiseksi”. Tiedä sitten viittasiko kaveri agenttiin vai huoltofirmaan. Jos olisin ollut aasialainen niin veikkaanpa, ettei olisi tainnut tärähtänyt avainta kouraan.

Rikoksen uhri

tiistai, maaliskuu 25th, 2008

Tänään aamulla tilattiin uudet passit ja kodin sähköavaimet. Nina sai puhelimen toimimaan ja pankkikortit tilattua. Ensi viikolla tilanteen pitäisi olla normalisoitunut.

Rahaa menee niin perkeleesti: 500 dollaria passien pikatoimitukseen, 260 dollaria avaimiin. Lisäksi taksit, sadetakki, kengät, reppu ja viisumi. Sellainen tonni meni, perkele.

Rikollisten valtakunta

maanantai, maaliskuu 24th, 2008

Kakadun kierros meni muuten nappiin, mutta joku Pahis murtautui vesiputouksen parkkiksella retkuebussiin ja varasti reppumme. Onneksi, onneksi, otin lompakkoni ja puhelimeni mukaan uimareissulle, koska muuten homma olisi mennyt todella vaikeaksi. Minulta lähti ”vain” passi, kotiavaimet, auton avaimet, kengät ja sadetakki. Ninalta lähti edellisten lisäksi lompakko ja puhelin. Eli aikamoinen rumba tulossa, kun pitäisi hommata kaikki takasin. Alku meni hyvin, kun onnistuttiin saamaan välttäjäagentti kiinni ja päästiin kotiin – joskus kotiin pääsykin on saavutus. Lisäksi kuin ilmaiseksi sama gubbe toi mukanaan postilaatikon avaimen! Tätä ennen sattunut suuri menestys oli, että Nina pääsi koneeseen ilman mitään henkkaria. Olisi ollut veemäinen 4500km taksimatka Darwinista.

Huomenna pitäisi sitten käydä konsulaatissa anomassa passia. Edelleen onni onnettomuudessa on, että passeja Australiassa myöntää ainoastaan Sydneyn konsulaatti; se tästä nyt vielä puuttuisi, että olisi pitänyt lähteä Canberraan passinhakumatkalle. Toinen keskeinen hanke on hommata kotioven lisäksi elektrooninen avain, jolla päästään oikein asuinkerrokseen ja autotalliin soittamatta turvamiestä paikalle.

Pännii oma tyhmyys, kun ei tajunnut ottaa passia (ja reppua) kantoon bussista. Sama homma varmaan kyllä pännii niitä kymmenkuntaa muutakin turistia, joilta lähti jotakin ”kaiken” ja vain rahojen väliltä. Vaikka rosmous laskikin tunnelmaa niin moraali kuitenkin horjuen kesti. Helppohan se minun on tässä tietty tuulettaa, kun ainoastaan passi ja avaimet pitää hommata, mutta eiköhän Ninakin osaa arvostaa sitä, että minulla on lompakko taskussa.

Reissu oli muuten ihan mukiinmenevä. Hyppimistä waterholelta toiselle, kevyttä trekkiä ja uimista mitä kauneimmissa paikoissa. Hyppiviä ihmissyöjäkrokotiilejakin nähtiin – tosin ei uimakohteissa. Aborginaalien ”taide”pläjäyksetkin jäivät kiitettävän vähälle: ainoastaan yksi vajaa puoli päivää  kierrettiin katsastamassa kuinka seitsenvuotiaan Ollin tasoinen suuri taiteilija on piirtänyt tikku-ukkoja tai oikein onnistunut kämmenensä ikuistamaan kallioon.

Johtajuudesta

perjantai, maaliskuu 14th, 2008

Tuli sen päiväinen managementtipläjäys vastapalloon tänään, etten oikein ole vieläkään toipunut siitä. Ohjelmapäällikkö/projektipuolen pomo lähestyi 15 min ennen tarjouksen 1. katselmointia asiakkaan kanssa:

  • Olli, tämä sun dokumentti ei oikein ole riittävällä tasolla ottaen huomioon sen, että olet käyttänyt siihen 3-4 viikkoa…
  • 50% ajastani.
  • Niin, mutta silti.
  • No mikäs siinä on vikana?
  • No tässä ei ole näitä oletuksia ja riippuvuuksia riittävästi…
  • Sehän sovittiin heti aluksi, että pyritään minimoimaan ne, koska tunnetusti ne ovat ongelma asiakkaalle.
  • Niin, mutta niitä ei ole riittävästi silti… Aluksihan niitä oli paljon ja niitä on karsittu tässä pois, mutta pitäisi olla tässä vaiheessa enemmän. Tässä on vaan nämä tuotokset…
  • Tuotosten kokoamisessa oli iso duuni ja toisekseen sovittiin, että riippuvuudet ja oletukset pyritään kääntämään asiakkaan tuotoksiksi. Yritätkö sanoa, että tekemäni työn laatu on huonoa?
  • No, se on aika ohut (skinny)…
  • Millä tavoin?
  • En tiedä.
  • Olen hämmentynyt.
  • Niin minäkin.
  • No jos keksit jotain konkreettista, miten dokumenttia voisi parantaa niin tule sanomaan?
  • Joo, tulen.

Mentiin katselmointiin ja asiakas oli kovasti tyytyväinen. Möötin jälkeen pomo kehui työtäni tai sitä miten möötti meni – ei oikein käynyt selväksi.
Että näin meillä. Tokihan olen melko huonosti motivoitunut, mikä eittämättä näkyy siinä, että teen varmaankin keskimääräistä duunia. Jos kuitenkin pomo tulee sanomaan alaiselleen, että tämä tekee paskaa duunia niin odottaisin pomon pystyvän perustelemaan tätä edes jotenkin.

Toinen murskaesimerkki tuli linjapomolta, joka sattuu myös rankkaamaan projektijohtoketjussa heti ohjelmpäällikön ylle eli se niistä matriisin eduista. Kerroin edellisessä postauksessani hehkuttamassa kaffitilaisuudessa, mikä mielestäni putkassa on vikana yksilöiden kolme keskeistä ongelmaa ja miten ne voitaisiin korjata. Pomo täräytti siihen, näillä sanoin: ”Et/ette (you) voi odottaa, että managementti pystyisi korjaamaan näitä asioita. En minä pysty siihen eikä pysty Conankaan (nimi tekaistu, pomon pomon pomo kuitenkin).” Tuli vaan mieleen, että kukakohan sitten pystyisi? Tai no, kyllä minä sen tiedän: veikkaan pomon pomon pomon pomon pomon tai sen pomon saavan jossain vaiheessa paskahalvauksen ja vaihtavan johdon.

Ja syystä.

Alea jacta est

torstai, maaliskuu 13th, 2008

Firma kusetti 2/3 vuosibonuksista laskemalla sen Australian työsopparin keston mukaan. Itse olisin tietty kovasti mielelläni laskenut sen koko vuoden kontribuution mukaan, kun kerran kyseessä on niin globaali bonusjärjestelmä. Joku HR partneri, jonka omassa intressissä ei missään tapauksessa ole maksaa kenellekään muulle kuin itselleen ikinä koskaan yhtikäs mitään, tutkii kuulemma asiaa – maltan tuskin odottaa kuinka käy. Eipä summa nyt tapa, mutta noin periaatteessa viiksettää, koska bonarit olisivat olleet ihan hyvät (kokoluokkaa 5ke) ja koska omasta mielestäni olisin sen täysimääräisenä tietty ansainnut. Noh, 3.4ke brutto, mistä olisi tullut noin 2ke netto eli eiköhän elämä jatku.

Sen verran kuitenkin pisti vituttamaan, että mainitsin pomolle halustani siirtyä pois. Tänään juotiin kahvit ja yllättävän hyvässä hengessä sovittiin siirron tähtäämisestä toukokuun lomani ajalle. Homma meni niin paljon yli odotusten, että näinköhän tässä pitäisi alkaa pelkäämään, että tässä tulee vielä kenkää. Ei sitten aavistustakaan, miten täällä nämä hommat menevät. Luottoa managementtiin on tismalleen sen verran, että sopisi patterniin, että kun pyytää siirtoa niin saa monoa. Noh, jos tulee loparit niin ei oikein voi tulla parempaan aikaan ja se ainakin pakottaisi liikkeelle. Tokihan työttömänä ja kenkää saaneena ulkomaanpellenä työllistymisessä voi olla haasteita, mutta se on sen ajan murhe se. Taloudellisesti työttömyys ei huoleta vähääkään, koska rahaa on ja sen pitää näkyä, mutta CV-mielessä gäppi olisi ehkä pahasta. Täytyy kai vastentahtoisesti sittenkin mennä surffikurssille, että saa ajan kulumaan. Siinä olisikin lukijoilla naurussa pitelemistä, kun maailmanvalloitus ottaisi takapakkia ja päätyisin työttömäksi rantapummiksi, jolta hai on syönyt jalat.

Enivei, ehkä tässä pitäisi kääntää viisaria pari piirua optimistisempaan ja odottaa, että uusi assignmentti järjestyy. Optimismi on aina ollut mun vahva laji! Töitä pitää kyllä varmuuden vuoksi alkaa hakemaan ensi kuussa.

Työmaaruoka

keskiviikko, maaliskuu 12th, 2008

Yksi karun arjen plussista on, että ruoka on hyvää ja halpaa. 5-6 eurolla irtoaa lähimallista jaappanialaista, kinkkiä, inkkaria, kebebbia, texmexiä ja muuta perushuttua. Tänään Miehen pitää tiellä chilimustekala:

12032008386.jpg

Päivä paistaa

tiistai, maaliskuu 11th, 2008

Ettei menisi turhan negatiiviseksi niin sanottakoon, että sää on parantunut. Kevät ja kesä on ollut la niñan tähden sateisin miesmuistiin, mutta nyt on ollut vissiin jo toista viikkkoa oikein kaunista. Ei liian kuuma, vaan sellainen tasainen 25-27. Ja viiden päivän ennuste lupaa samaa.

Vuokraisäntä muisti 11% korotuksella 60 päivän päästä, joten jo aiemmin vahvana elänyt visio muuttaa sen kun voimistui. Kämppä on muuten hyvä, mutta vähän turhan vilkasliikenteisen kadun varrella eikä ole uima-allasta tai aurinkoterdeä.

Maanantaiaamun huumaa

maanantai, maaliskuu 10th, 2008

Jos tilanteesta pitää väkisin repiä jotain positiivista niin ehkä se pitää noteerata, että paikallinen kolmensadanpäämies jää eläkkeelle. Ero paikallisen ja taannoisen suomalaisen kolmensadanpäämiehen välillä on aika typerryttävä. Täällä ainoa kontakti kolmensadanpäämieheen on se, kun käy hakemassa allekirjoitusta liukuhihnalta työstettäviin soppareihin tai muutospyyntöihin. Meillä on täällä 37(!) gubbea samassa roolissa kuin minä ja he (me?) tarvitsevat kolmensadanpäämiehen nimmarin joka jumalan pumaskaan. Siihen sivuun tulee vielä liiketoimintakontrollit, kulut ja HR, joka vähintään triplaa hyväksynnät. Systeemiä tarkkailleena veikkaisin, että kolmensadanpäämiehelle tulee päivässä jokunen sata sähköpostihyväksyntäpyyntöä ja kymmeniä nimmarin raapaisua. Onhan se selvä, ettei tuollaisessa roolissa yksinkertaisesti ehdi tehdä mitään muuta kuin hyväksyä ja raapaista. Hyvällä tsägällä uusi kolmensadanpäämies on vähän enempi johtaja kuin tämä edellinen. Tai siis pitää käydä aika uskomattoman huono tsägä, jollei ole. Tai sitten vaan täällä johtajuutta mitataan jollain käsittämättömällä hyväksyntätehokkuudella. Tekninen kompetenssini on ollut vähän laskusuunnassa viime vuodet, mutta eiköhän koodikynä vielä taipuisi johtajageneraattorin kehittämiseen, missä automatisoidaan viskaali kokonaan. Rutiinitoimintojen automatisointihan on kuuma alue nykyään. Pullauttimen pitäisi vastata kaikkiin sähköposteihin, missä esiintyy sana approval, sanalla approved. Haastavampi osuus olisi se allekirjoitus, mutta eiköhän sitä jonkinmoisen PDF-generaattorin osaisi väsätä.

Ero Suomeen on kyllä niin mykistävä, että sitä on vaikea pukea sanoiksi. Tiedä sitten kummassa maassa luvut ovat paremmat, mutta noin kaltaiseni miinanpolkijan näkökulmasta johtajuus Suomen accountissa oli täysin eri unversumista. Linjapuolella en ole koskaan tavannut esimieheni esimiestä tai edes nähnyt häntä. Projektipuolella en ole koskaan tavannut tai nähnyt ketään kolmensadanpäämiehen ylle rankkaavaa.

Pistin kehityskeskustelulomakkeeseen miehekkäästi yhden lyhyen aikavälin tavoitteen: pois täältä. Moni rakas lukija tietty ajattelee, että taasko se on kriisiytynyt ja nostamassa kytkintä – eikä moisen ajatuskulun oikeutusta voi kyseenalaistaa. En kuitenkaan ole ainoa: Kaikki reilu puoli tusinaa kolleegani, joiden kanssa olen aiheesta keskustellut, ovat lähdössä ensi tilassa. Lomaan on aikaa 35 työpäivää ja siinä ajassa pitäisi saada taskuun oikein sertifikaatti.  Vaihtoehdot ovat:

  1. siirto toiseen accounttiin
  2. aktivoituminen loman jälkeen ja uusi duuni jostain muusta firmasta
  3. sinnittely täällä kevääseen (syys-lokakuulle) tai vuoden loppuun, irtisanoutuminen, 2-5kk kattoon syljeskelyä, laukkujen pakkaaminen ja paluu Suomeen 2009 keväällä
  4. joku kombinaatio edellisistä