Archive for maaliskuu 29th, 2008

Känni päälle

lauantai, maaliskuu 29th, 2008

Online festariraportti paikan päältä. Duran Duran ja Smashing Pumpkins starttaavat tuota pikaa.

Lähettäkää se ruisrockin homoskuukkeliorganisaattori tänne oppimaan miten festareita järjestetään. Ei tarvi jonottaa sisään, ei tarvi jonottaa kaljaa, ei tarvi juoda kaljaa ankeassa karsinassa.

EDIT: Kännyn selaimella ei onnistu lähettämään kuvia tänne, joten tässä ovelta napattu kuva:

29032008418-001.jpg

Oli kaikinpuolin miellyttävä festarikokemus. Suomeen verrattuna uutta oli yllämainitun lisäksi se, että tuli pimeä, muttei kylmä. Modernia aikaa on se, ettei enää sytytellä tupakansytyttimiä slovareissa vaan heilutellaan kännykkää taustavalo päällä. Äärimmäisesti toimineen organisaation kruununa bussikuljetus parin kilsan päähän juna-asemalle oli järjestetty kuin ei koskaan ennen: oli suorastaan typerryttävää, että bussiin sai kävellä liki suoraan sisään ehkä 2min odotuksen jälkeen; Ruisrockissahan ensin kävellään viisi kilometria bussilta festareille ja sitten jonotetaan tunti sisään; poislähtiessä kävellään viisi kilometria bussille, jonotetaan puoli tuntia bussiin ja sitten ajetaan bussilla 900m päättärille.

Ainoa miinuspuoli oli turhan tiukka ohjelma: kahdella päälavalla aktit soittivat osin päällekäin. Duran Duranilta kuultiin vanhoista hiteistä oikeastaan vain Hungry Like The Wolf, ennen kun piti lähteä  katsomaan  Smashing Pumpkinsia. DD oli kuitenkin kestänyt aikaa yllättävän hyvin, vaikka tietty näyttivät aika vanhoilta pieruilta – fiksuina miehinä olivat kuitenkin palkanneet kuuman mustan  nahkapukutanssijalaulajaböönan kääntämään huomiota pois vanhuudestaan.

Hopeiseen mekkoon verhoutunut kalju gubbe vaaleanpunaisen pantterin kropalla ei voi olla täysin paha. Billy Corgan kuitenkin jossain määrin petti. Parhaimmillaan meno ja fiilis oli aivan loisteliasta, mutta valitettavasti parhautta kesti ainoastaan kahden kappaleen verran (1979 Billy-ja-skitta-versiona, Bullet WBW). Kaverillahan on hittejä vaikka kuinka, mutta jotenkin Suuri Taiteilija päätti sitten luukuttaa matskua, jota en ole kattavasti tuotantoon tutustuneena koskaan kuullutkaan. Järkyttävintä oli 20 minuutin soolojammailu illan vikan kappaleen aikana. Siihen aikaan olisi ehtinyt pistää kolme hittiä ja saanut yleisön – tai ainakin minut – pidettyä tyytyväisempänä. Plussaa tuli lavan takana muutaman kymmenen kilometrin päässä riehuneesta ukkosmyrskystä ja salamista.