Archive for kesäkuu, 2008

3%

sunnuntai, kesäkuu 29th, 2008

Duunissa on ollut viime aikoina ihan siedettävää – tiedä sitten josko toukokuun lomat latasivat sen verran patteria, että vielä jaksaa. Toinen vaihtoehto on, että olen alkanut sopeutumaan talon tavoille:

  • kukaan ei koskaan tule ajoissa möötteihin; normaali odotusaika on sellainen 12min ennen kun päästään aloittamaan
  • jengi vetää aikamoisia ohareita: soittelin asiakastapaamisesta arkkitehdin perään, että viitsisitsä tulla nyt jo jooko, niin kaveri ilmiselvästi tapahtuman unohtaneena sanoi professionaalisti, että ”something has come up”
  • pomot eivät viestitä mitään suoraan joukoille, koska he pelkäävät saavansa vastauksia sähköposteihin: viestintä kulkee ketjussa viskaali ykköseltä alaisilleen, jotka lähettävät viestin eteenpäin (jos jaksavat) alaisilleen, jotka lähettävät viestin eteenpäin, jos jaksavat
  • edellisestä johtuen jengi tekee pääsääntöisesti kaiken (yrityksen ja) erehdyksen kautta
  • specialistit ovat vaan töissä täällä – paperitehdasmeininkiä: mitään ei tehdä, jollei se kuulu nimenomaiseen toimenkuvaan ja silloinkin se usein jää tekemättä. Kukaan ei ota vastuuta mistään.

Firma palkitsi kolmen prosentin palkankorotuksella! Hassuksi asian tekee se, että inflaatio laukkaa reilua viittä pinnaa, joten efektiivisesti tuli just palkanalennus. Siis enhän minä mitään yksinumeroisia prosentteja edes huomaa, mutta periaatteellisesti pistää vaan vituttamaan, kun varsin hyvin tiedän, miten meidän ulosmyyntihintamme muuttuvat – ja se luku on yli 3% se. Eipä siinä, tienaan yhä keskimääräistä paremmin (vaikkakaan en paljon) ja lomajärjestely on niin hyvä, että se sitoo firmaan. Toisaalta en ole ollut töissäkään kuin 9kk, joten kai se korotus aika lähelle inflaatiota menee. Lisäksi verotus kevenee vähän, joten eiköhän tässä pärjätä.

Viime viikolla tuli muuten asiallinen työtarjous, mutta työpaikka olisi ollut kirjaimellisesti hevonvitunkuusessa. Julkisilla pääsee juna-bussiyhdistelmällä 90 minuutissa suuntaansa, joten ainoa vaihtoehto olisi ollut oma auto: 34km länteen, mistä eka reilu kymppi ruuhkahelvettiä. Olisi ollut vakipaikka marginaalisesti paremmalla liksalla (5% saamani 3% päälle). Ei kauppoja.

Mutta kuten sanottua niin jotenkin siedettävämpää on duunissa nyt. Todellinen syy on ehkä sittenkin se, että sattui asiakkaan vastapuoleksi kaikin puolin fiksun oloinen tyyppi. Kyllä tämä vaan silti pahasti alkaa kuulkaa näyttämään siltä, etten taida tahtoa töitä tällä mantereella loppuikääni painaa.

Hermolomasuunnitelma

sunnuntai, kesäkuu 22nd, 2008

Suunnitelma pitää aina olla. Buukkasin lokakuun lomalle vähän Ohjelmaa:

3/10: Sydney-Port Vila-Espiritu Santo
10/10: Santo-Tanna
13/10: Tanna-Vila
17/10: Vila-Honiara
28/10: Honiara-Brisbane-Sydney

Jos Melanesian maantiede ei ole täysin hallussa niin sanottakoon vinkiksi, että Port Vila on Vanuatua ja Honiara Solomonsaaria. Saaret ovat tässä takapihalla: mukavan reilun kolmen tunnin lennon päässä.

Santon – kuten oikeastaan koko reissun – houkutin on sukeltaminen. Presidentti Coolidge makaa rantadyykin päässä satamasta eivätkä hyvät saitit siihen lopu: jenkit tarjosivat paikallishallinolle WWII:n ylijäämäkamaa ja kun ei kelvannut dumppasivat koko roskan Million dollar pointiin. Tannassa on maailman helpoten tavoitettava tulivuori, Mount Yasur. Sitten pari päivää elbaa ja dyykkiä pääkaupunki Port Vilassa ja siirto Honiaraan Solomoneille. Solomoneilla olisi tarkoitus perustaa leiri Gizoon ja ottaa iisisti, reissata ympäristöä ja sukeltaa tietenkin.

Jos joku rakkaista lukijoista sattuu mestoille niin tarjoan kaljat.

Nususelkävalaat

lauantai, kesäkuu 21st, 2008

Kuten uhiteltua niin kävimme juhannusristeilyllä katsastamassa ryhävalaita (humpback englanniksi). Kesä-heinäkuussa on 90% mahis bongaukseen risteilyllä, kun valaat vaeltavat ohi matkalla Tongalle tmv lisääntymään.

Sää oli kuin morsian – oli ehkä 19C ja kirkasta. Veneen valinta (halvin, tietysti) osoittautui vähän vajavaiseksi, kun kilpailijat pyyhkivät ohi ja saman tien horisonttiin. Veneessä pitää olla nopeutta. No, mikäs Port Jacksonissa on lilluessa.

Pakolliset siltakuvat:

dsc_1142.jpg  dsc_1148.jpg

Kun kilpailijat pyyhkivät katsomaan valaita niin jäi aikaa ottaa maisemakuvia.

dsc_1161.jpg

Mutta kyllä niitä valaitakin nähtiin:

dsc_1166.jpg  dsc_1213.jpg

Kilpailija ehti aitiopaikalle katsomaan pyrstönpaukuttelua:

dsc_1230.jpg

Vulgääri nudistiranta South Headin vieressä. Lujaa menee kikkelisillään keskitalven ilta-auringossa:

dsc_1234.jpg

Hyvää juhannusta!

torstai, kesäkuu 19th, 2008

Koti-ikävä on iskenyt toistaiseksi kerran: vappuna. Vaara on, että iskee tänään tai huomenna uudestaan, kun on juhannus. Juhannuksesta täällä muistuttaa vaan keskitalven sääennuste seuraavaksi viideksi päiväksi, joka on hämmästyttävän samanlainen, kuin keskikesän juhlan ennuste Suomessa.

Enivei, täällä ollaan hengessä mukana. Suunnitelmana on lähteä la tai su juhannusristeilylle bongailemaan ryhävalaita. Sellaista ei Suomessa selvinpäin voisi edes sattua. Toisaalta, eipä siellä selvinpäin taida kukaan ollakaan.

Hyvää juhannusta! Jos jollekin rakkaista lukijoista tarjottiin lopputiliä hiljattaisissa YT-neuvotteluissa niin hyvää juhannusta siitä huolimatta.

Commando

tiistai, kesäkuu 10th, 2008

Tuotantoonvienti meni kulityyliin soffalla nukkuessa. Eikös siellä joku hässäkkä ollut noin kello 3-6 aamulla, jota piti olla selvittävinään. Seuraavassa rojektissa saa kyllä luvan olla sen verran kokoa, ettei tarvitse tälläisiä hommia enää tehdä, vaan voi resursoida jonkun specialistin näihin hommiin.

Katsastin tänään valvotusta yöstä toipuessani taas kerran kenties maailman kaikkien aikojen parhaan elokuvan: SCHWARZENEGGER COMMANDO. Elokuva on sellainen kasaripläjäys, ettei voi uskoakaan. Achnuld on elämänsä vedossa ja niittaa yhden miehen sodassaan tunnetusti jonkun sataa Val Verden kapina-armeijan rynkynheiluttelijaa – parhaat kätyrit niitataan kahdesti, koska rumista latinoista oli vissiin pulaa kuvaushetkellä tai tuotantoyhtiö ei vaan voinut ymmärtää, että niitä oikeasti tarvitaan satoja. Enivei, mikään epäinhimillinen ei ole kuvernöörismiehelle vierasta, kun eversti Matrix diilaa kalmaa mm. talikolla, kirveellä, sirkkelinterällä, eri näköisillä sarjatuliaseilla, haulikolla, puukolla, pistoolilla, jyrkänteeltä heittämällä, höyryputkella, raketinheittimellä ja tietenkin paljain nyrkein. Kolmatta sataa nousukiidossa olevasta koneesta jonkkaan hyppääminen hädin tuskin kastelee soturimme vaatteet, mutta onneksi seuraavassa leikkauksessa vaatteet ovatkin jo sitten kuivat. Shokeeraavinta leffassa olivat silti autot, vaatteet, aurinkolasit ja housujen vyötäröt; ja se kun pikkupahis pisti lentokentän sisäpuolella tupakaksi. Remember, Sully, when I promised to kill you last? I lied. *****

Luolamies

sunnuntai, kesäkuu 8th, 2008

Kolmivuotiaana vastasin jämäkästi tiedusteluun tulevaisuudensuunnitelmistani kertomalla ryhtyväni isona luolamieheksi. Kuten historia todistaa ei tullut luolamiestä vaan tietokonemies, mikä kielii siitä, että edelliset 33 vuotta ovat olleet silkkaa alamäkeä. Kai tässä pitäisi oppia virheistään ja jatkossa pitäytyä tiukasti alkuperäisessä suunitelmassa eikä ruveta hötkyilemään.

Otin jatkuvasti kiihtyvästä alamäestä eilen tilapäiset nousut vieraillessani Jenolan Caves:issa. Kyseessä on joku sata miljoonaa vuotta vanha muinainen merenpohjaan kasautunut öttiäisten kaatopaikka/hautausmaa, jonka mannerlaattojen liike on runtannut keskelle nykyistä Great Dividing Rangea parisataa kilsaa Sydneystä länteen. Enpä ole aiemmin vastaavaa luolakokemusta kokenut, vaikka onhan tässä vähän tullut reissattua. Luolia on useita kymmeniä, joista kymmenkunta on valjastettu tourismokäyttöön virittämällä luoliin valaistukset, kävelytiet ja kaiteet.

Etenkin tylysti nimetty Temple of Baal rankkaa eittämättä top kymppiin geologiakemuksissani aivan sinne Grand Canyonin ja Atacaman autiomaan suola-aavikon rinnalle. Kuvat eivät tee paikalle oikeutta, joten teidän on vain uskottava sanaani. Ja jollette usko niin olkaa sitten uskomatta.

Kokemusta ei tehnyt yhtään vähemmän erikoislaatuiseksi se, että luolaoppaan (luolamies!) hiustyyli muistutti lähinnä megatonniluokan ydinräjäytyksen sienipilveä. Siinä oli pokassa pitelemistä – sekä minulla että oppaalla.

Kuningattaren syntymäpäivät

perjantai, kesäkuu 6th, 2008

Maanantaina kuningatar täyttää vuosia, mikä merkitsee vapaapäivää rahvaalle. Länsi-Australian osavaltion kuningattaren syntymäpäivä on tosin 29.9. Tarkkaan ottaen itse kuningattaren syntymäpäivä on 21.4, mutta mitäs pienistä. Lähin vastine kuningattaren synttäreille taitaa Suomessa olla hiihtoloma.

Tuotantoonvienti

keskiviikko, kesäkuu 4th, 2008

Tämä nyt ei varmaan kiinnosta ketään, mutta pannaan tähän nyt vähän tilitystä austraalian arjesta konttorilla. Tuli vähän pitkä,mutta ei näitä ole pakko lukea.

Sain ranskanspedeltä siis rojektin, joka on öbaut valmis tuotantoonvientiä lukuunottamatta. Kaveri antoi plänin kouraan, toivotti onnea ja häippäsi. Sivuhuomautuksena sanottakoon, että minulla ei ole hajuakaan siitä, miten tässä ympäristössä pannaan mitään tuotantoon. Tekemällä oppii, ajattelin, ja pyysin ylläpitoporukan liideilitä, asiakkaan sponssilta ja projektiviskaalilta hyväksynnät speden dokumenttiin, että onhan pläni hyvä onhan. Joku tiedusteli webimuutospyynnön numeroa. Sanoin palaavani asiaan. Kysäisin naapurilta, että oletkos ikinä kuullut mistään ihme webimuutospyynnöstä? Juu, sillä kuulemma hyväksytetään tuotantoonviennit. Sain jostain linkin ja arvoin sinne jotain mahdollisimman professionaalia. Jostain kolahti maili ja ajattelin homman olevan järjestyksessä. Tsiigasin sitä muutospyyntöä vähän ajan päästä ja eikös perkele joku byrokraatti ollut lisännyt sinne tusinan verran hyväksyjiä, joista en ollut koskaan kuullutkaan.

Meni pari päivää hyväksyntien metsästyksessä. Pidin itseäni aika kovana starbana, kun sain kaikki hyväksynnät hommattua. Kuvittelin homman olevan järjestyksessä. Sitten asiakkaan projektimanu sanoi, että olethan lähettänyt sen plänin VIT-komiteaan (nimi muutettu) hyväksyttäväksi. Sanoin palaavani asiaan. Kysyin naapurilta, että mikäs vitun komitea tämä VIT muka on? Se sanoi, että juu, se on sellainen komitea, joka hyväksyy tuotantoonviennit. En viitsinyt edes kysyä, mikä on VIT-komitean ja webimuutospyyntöjen relaatio. Eikun tulta päin. Kun on just ollut lomalla niin jaksaa painaa. Tiedustelin siinä kainosti VIT-sähköpostilaatikolta, että koskakohan arvon komitea suvaitsee kokoontua, kun pitäisi olla tuotannossa viikon päästä. Ei mitn. Pistin seuraavana päivänä uudestaan, että huhuu onko tämä sähköposti yleensä toiminnassa? Vastaus tuli, että huomenna 11.30.

VIT-komitea oli sellainen 15-hengen pystyynkuollut symposiumi, jolla ei ollut hajuakaan mistään. Sen aisti. Telcosektorin perushaju: jengi joka ei tajua mistään mitään yrittää pitää hallussa hommaa, joka ei ole alkuunkaan hallussa. Komitean ankarasta työskentelystä johtuen tai huolimatta kaikki tuotantoonviennit viimeisen 2kk aikana ovat menneet ns. päin vittua. Aku Ankan tuurillani olen tietty eka merkittävämpi rojekti, joka yrittää mennä tuotantoon sen jälkeen kun ilmeisesti koko putkan toimitusjohtaja oli sanonut kenraalipäällikölle, joka on VIT-komitean esimiehen esimies, että anna urpo perkele olla vihuviimeinen kerta, kun se apinaorkesterisi tyrii vähääkään tai annan runtua niin, että höyhenet vaan pöllyävät. Ja sen jälkeen kenkää koko paskasakille. Tai jotain sinne päin.

Esittelin äärimmäisellä pokalla hommat. Kaikki järjestyksessä. Mikään ei voi mennä vikaan. Aivan kaikki edes teoreettisesti mahdollinen on otettu huomioon. Sellainen vaari avasi kommenttikierroksen sanoin: ”Minusta tämä pitäisi hylätä…” Syy hylsylle oli, että austraaliassa on vapaapäivä tuotantoonvientipäivänä. Tuuletin mielessäni: ”Pitkä viikonloppu ei palakaan! Ehkä Jumala onkin olemassa!” Sanoin, että hommahan on niin, että olen tasan ainoa australialainen, joka koko hässäkkään liittyy: kaikki muut ovat ympäri maailmaa maissa, joissa ei satu olemaan vapaapäivä. Vaari pysyi tiukkana, että uusien, tänään voimaan tulleiden kiristettyjen sääntöjen vuoksi vapaapäivinä ei viedä tuotantoon mitään. Selvä. Lisäksi tuli ihme urputusta vartti ja puolen tusinaa muuta tuomiota huonosta laadusta ja whinetystä kosmeettisista puutteista. Sen verran olen näitä hommia painanut jo onneksi/onnettomuudeksi, että tiedän homman olevan lähinnä teatteria: normaalisti minä vain näyttelisin nöyränä poikana osani, jossa tehtäväni on näyttää siltä, että hypin komitean ohjeiden mukaan aikani kunnes saan lyövät leiman passiin. Tälläinen saa komitean tuntemaan itsensä tärkeäksi. Jotenkin homma kuitenkin haisi. Ulos kävellessäni sanoin asiakkaan manulle, että tulee ongelmia: vaikka teen kaiken, mitä äsken pyydettiin niin se ei riitä vaan komitea tulee pyytämään kerta toisensa jälkeen lisäyksiä ja korjauksia. Manu on näissä ympyröissä suorastaan liian pätevä asiakkaan työntekijäksi, joten hän sanoi alkavansa hommaamaan tukea.

Hommasin kuleilta tarvittavat infot ja muutokset. Buukkasin vaarin kanssa taktiikkapalaverin. Ajattelin, että vaari on avain voittoon: jos pehmitän sen ja annan nöyrää professionaalia huomiota sille niin homma futaa ja komitea nöyrtyy. Vaari tuskaili aikansa, ettei ymmärrä koko hommasta riittävästi. Ajattelin, että ihanks tosi – älä helvetissä! Sanoin kuitenkin, että niinhän se on: viimekädessä homma nojaa ylläpidon prosesseihin ja niitäpä ei tässä nyt valitettavasti vaan mitenkään hiota kuntoon. Vaari antoi pari nakkia lisää – kuten ounastelinkin. Soitin manulle, että homma menee valitettavasti ennusteen mukaan eikä muuten loppua ole näkyvissä. Manu oli ylittänyt itsensä ja buukannut minulle möötin komitean esimiehen kanssa: Lupaavaa, pakasta nousi valtti.

Hoisin vaarin nakit ja lähetin päivityksen komiteaan. Kului päivä. Ei mitn. Pistin uuden webimuutospyynnön vetämään. Sieltä joku byrokraatti piti kapuloita rattaisiin, että selitä tätä, mikä sovellus? Sanoin sille, että sä kuule hyväksyit tän jo kerran, että eiköhän nyt vaan anneta asian olla, jookosta? Pistin mailia VIT:iin ja sanoin, että niin tota, tuotantoon pitäisi mennä. Soitin vaarille: viittisitsä, jookos kookos? Tänään kello 17.30 vaari soitti uuden nakkilistan kanssa. Sanoin, että eiköhän tämä kuule nyt ala riittämään. Totesin, että se on aivan sama, mitä siihen suunnitelmaan kirjoitetaan, koska ei sitä sinun lisäksesi kukaan kuitenkaan lue. Vaari yski ja ääni nousi oktaavilla. Mietin, että puhuuko se tosiaan hengittäessään ulospäin? Yksi vaarin nakeista oli ohjeistaa miten joku vehje käynnistetään uudestaan. Sanoin vaarille, että jos ylläpito joutuu minun ohjeistani lukemaan, miten vehje buutataan niin Luoja meitä auttakoon. Vaari alkoi uhkailemaan: teetkö tämän vai hylkäänkö komiteassa tuotantoonviennit? Otin hanskat pois sanoen, että niin, teidän oman firmanne bisnes ja etusivun markkinointikamppanja vähän vissiin yskäisee, jos alat kovasti hylkäilemään. Että tokihan voit tämän hylätä ei se minulta mitään pois ole – yritetään sitten markkinointikampanjan jälkeen uudestaan. Ääni nousi oktaavilla. Heitin lisää löylyä toteamalla, että on muuten möötti pomosi kanssa huomenna, kun tiesin, että tässä käy näin. Vaari ampui kuuta kiertävälle radalle. Mietin, että tuleeko syyte vai bonus, jos gubbe nyt potkaisee tyhjää. Kun sain sanansijaa niin sanelin, että nyt tehdään niin, että lähetät minulle mailissa yksikäsitteiset ohjeet siitä, mitä vielä minulta odotat ja liität siihen ehdollisen hyväksynnän. Vaari uhitteli jotain kun päätin puhelun. Lähdin kotiin.

Manu soitti junaan ja sanoi, että hyväksyntä tuli juuri postissa.

Nyt pitäisi jotenkin jäljittää ne luottopakit vinkuintiaanit, jotka tekevät varsinaisen tuotantoonviennin ja yrittää tiedustella, että onkohan niillä hajuakaan mistään. Luultavasti ei. Ennustan max. 50% todennäköisyyttä sille, että ylipäänsä edes saan kiinni koko tapauksia. Sitten pitäisi kiristää yhdeltä NZ:n mulkvistilta asennuspaketti, jota ei ole olemassakaan. Itseasiassa on hyvä kysymys josko mulkvistia itseään on enää olemassa, päätellen siitä miten hanakasti se vastaa puhelimeen tai näyttäytyy työpaikallaan… Sitten pitäisi metsästää uudestaan ne tusina hyväksyntää päivitetylle webimuutospyynnölle, kun se piti lähettää uudestaan. Onkohan se webimuutospyyntö edes tarpeen enää? Ei yllättäisi yhtään, jos tusina hyväksyjää ja se posse, joka ylläpitää sitä webimuutospyyntöhärveliä pystyssä ei tajuaisi, että niin tota tämä webimuutospyyntöjärjestelmä ei ole ollut käytössä sitten 2005 jälkeen.

Byrokraattien negatiivisuus on aika lannistavaa. Käytännössä jokaikinen sanoo, että ”normaalisti tämä hylättäisiin tämän vuoksi, mutta…” Jos jotain tekisin elämässäni toisin niin olisi pitänyt suunnata eri sektoriin kuin telcoon.

Projektiassistentti

keskiviikko, kesäkuu 4th, 2008

Yllättävän vähän on ollut tuskaa lomilta palaamisen jälkeen. Jo kuusi ja puoli päivää duunissa eikä ole perusfiilis, että kirves kaivoon, kaik on mänt, tästä ei nousta, homma ei futaa. Niin se kai loma ääriolosuhteissa lataa patteria. Eiköhän tämä tästä palaudu normaaliin viimeistään ensi viikolla.

Suomessa projektiviskaalina toimiminen on varmaan helpompaa kuin missään muualla maailmassa: jengi on ylitunnollista, täsmällistä, osaavaa ja vastuuntuntoista. Täällä ja etenkin NZ:ssa on vastavuoroisesti rikollista geeniperimää kantavaa kaikenmoista saatanan hiihtäjää, jotka eivät tee yhtään mitään muuta kuin laskuttavat. Siis jengiä, joka on pistetty projektiin, mutta jotka eivät tee mitään ja jotka ovat aivan käsittämätöntä teflonia ja joita ei yksinkertaisesti voi tavoittaa mitenkään. Mukavia miehiä kyllä, mutta kerrassaan työläitä, kun oma jobi on yrittää saada ne tekemään jotain. Sähköpostiin, puhelimeen ja vastaajaviesteihin ei vastata koskaan. Ainoa keino on yhyttää kullanarvoinen resurssi jossain käytävässä tai kahvihuoneessa ja seistä siinä vieressä vahtaamassa, että hommat edistyvät.

Seuraavaan komennukseen voisin palkata sellaisen seiskabändin kallonmurskaajan, jonka voisi lähettää vähän kurmottamaan tiimiä, jollei kommunikaatio-ohjesääntöä noudateta. Etenkin Uudessa Seelannissa on pari dudea, joista tekisin mielelläni varoittavan esimerkin. Toisaalta, se käsienkatkoja ei kuitenkaan tekisi mitään muuta kuin laskuttaisi, joten tokkopa sekään mikään lopullinen ratkaisu olisi jengin ”motivointiin”.

Suolakaivos

maanantai, kesäkuu 2nd, 2008

Onhan tämä perkelettä tämä työnteko. Pyysin ensi töikseni lomilta palattuani lisää liksaa. Esitin maltillista 6% inflaatiokorotusta – katsotaan, mitä Kaiku vastaa kun sinne huutaa. Lokakuulle on skeduloitu seuraavat kolme viikkoa lomaa eli jotenkin pitäisi muka vielä pystyä kärvistelemään 84 päivää töissä. Ei kai kukaan voi pystyä olemaan 84 päivää töissä ilman lomaa?

Sain pari projektia yhdeltä ranskanpelleltä, joka lähti lomille. Ihme porukkaa, kun yhtenään lomilla ramppaavat. Gubbe oli neuvokkaasti ajastanut tuotantoonviennin pitkän viikonlopun keskelle. Ziisus fak. Ei hyvä. Päätin kuitenkin hyväksyä nakin ja pistää yhden äärivenymissuorituksen takataskuun. Hommasta tulee jänskää siinä mielessä, että firmahan ei tietenkään tarjoa mitään kommunikaatiovälineitä. Pitäisi jotenkin johtaa operaatiota Intian, Uuden-Seelannin, Fidzin, Australian ja Intian välillä savumerkein, pullopostilla ja PSI-voimilla. Jos sitä saisi jotkut bongorummut vähennettyä verotuksessa? Tervetuloa monikansalliseen 2000-luvun IT-palveluyritykseen.