Archive for heinäkuu, 2008

Valas, osa II

tiistai, heinäkuu 29th, 2008

Ninan ollessa laskettelemassa viime viikonloppuna lähdin kamera tanassa valasristeilylle. Olin henkisesti valmistautunut vedestä ylöspomppivaan ja pyrstöjä paukuttelevaan performanssiin. Valasajelufirman mukaan moista tapahtuu suunnilleen joka viides kerta.

Markkinointimatsku ei taaskaan vastannut todellisuutta ja käteen jäi luu:

dsc_1302.jpg  dsc_1305.jpg dsc_1315.jpg dsc_1324.jpg dsc_1327.jpg

Arkipäivän draamaa

perjantai, heinäkuu 25th, 2008

Vessan oven kahvamekanismi lakkasi toimimasta eilisiltana. Nina oli sisäpuolella ja minä ulkopuolella. Aikani siinä renkutettuani aloin purkamaan vekotinta kaikilla tarjolla olevilla työkaluilla: sveitsin armeijan linkkarilla ja keittiöveitsellä. Sain kahvan irti kunnes tuli tenkkapoo. Yrittäessäni pakottaa kieltä auki ilman aavistustakaan siitä mitä olin tekemässä linkkari otti ja puraisi pikkusormen 1/4 irti muusta ruumiista.

Pikaisen analyysin, jossa punnitsin pitääkö paikalle hälyttää lukkoseppä vai ambulanssi, jälkeen tilasin lukkosepän paikalle. Kaveri saapui nopeasti ja avasi lukon noin 20 sekunnissa. Ammattimies on aina ammattimies.

Sormeen vähän särkee ja meinaa taju karata kun sitä katsoo, mutta eiköhän se siitä laastarilla ja ja gintonicilla tokene. Nina lähtee tänään skimbaamaan, joten ei tässä muukaan auta kuin lähteä baariin.

Katolinen festivaali

tiistai, heinäkuu 15th, 2008

Maailman hulluus on tällä viikolla lähempänä kuin lähin puhelin, kun parisataatuhatta katolista teiniä pistelee menemään kotikaupungissani. Kyseessä on World Youth Day, joka virallisen version mukaan on jonkinmoinen nuorisotapahtuma. Oman versioni mukaan kyseessä on herkässä iässä olevien teinien aivopesua ja katala keino saada tehtailtua lisää katolisia – kondomit kun eivät varsinaisesti kuulu juhlallisuuksien teemaan.

Tänään oli vuorossa lämppäritilaisuus main eventteihin torstaina. 150000 teiniä osallistui messuun tuossa kilometrin päässä kotiovelta. Ei tässä voi nukkumaankaan mennä, kun katolinen kirkko ampuu rahaa taivaalle helvetinmoisen (ei kirjaimellisesti) ilotulituksen muodossa. Torstaina mestoille saapuu itse paavi, joka panee sitten kunnolla ranttaliksi suhaamalla popemobiililla ympäri kityä ja vetämällä arvion mukaan miljoona ihmistä 200 metrin päähän kotioveltamme. Että sillä lailla. Sunnuntaina ovat onneksi älynneet laittaa päähäppeningin veks keskustasta, mutta siihen älyn käyttö sitten loppuukin, koska koko parin sadan tuhannen ihmisen posse kävelee sinne North Sydneystä sillan yli ja edelleen 100m päästä toisen puolen kotioveamme. Eihän tässä kunniallinen pakana edes töissä pysty käymään, kun paavin opetuslapset suluttavat tiet ja vievät leivänkin suusta.

Paavi antoi lentokoneesta(!) neuvokkaan ilmastonmuutoksen vastaisen lausunnon. Jonkin verran minua lausunnossa huvitti se, että kaveri itse on promovoimassa häppeningiä, jossa vartavasten järkätään ilman mitään järkisyytä kuusi numeroa teinejä 20000 kilometrin päähän kaikkialta. Eipä siinä, että tuo paavin suustaan päästämäksi olisi mitenkään erityisen typerää ottaen huomioon pyhät kummitukset, perisynnit, neitseelliset synnytykset ja niin edelleen.

Paikallinen hallinto on PC-päissään säätänyt 5500 dollarin sakon niille kurjille, jotka harmistuttavat arvon vieraita. PC-idiotismi ei näköjään (ikävä kyllä) koske vain muslimeja, jotka tunnetusti panevat vähän eri tavalla ranttaliksi, jos heitä harmistutetaan. Poliittinen korrektismi on käsittämätön syöpä, koska vittuilu on ainoa järkevä keino pitää kaikenmaailman kahjot ja hihhulit ruodussa. Ei siitä mitään tule, että kirkoksi kutsuttu valtakoneisto/rahantekokone saa esteittä aivopestä vaikutuksille alttiita lapsia maksumiehikseen uhkauksilla kiirastulesta ja lupauksilla taivaspaikasta ja samalla valtioksi kutsuttu valtakoneisto/rahantekokone antaa taustatukea vaientamalla kriitikot. Kaikkia ammatinharjoittajia ei kyseinen tapahtuma silti tunnu haittaavan – bordelleissa on lomat peruttu ja hommia paiskitaan vuoroissa.

Positiivisuus-OD

maanantai, heinäkuu 14th, 2008

Kun olen aina niin negatiivinen niin pannaan tähän nyt pientä positiivisuuspläjäystä maanantain kunniaksi. Tällä hetkellä pinnalla:

  • Talvikeli. Tänään on aivan uskomaton päivä ulkona: 21C ja aurinko paistaa lämpimästi. Zonetin lounaalla syöden ulkona currya
  • Ruoka. Halpaa ja hyvää safkaa pirunmoisella variaatiolla.
  • Julkiset vessat. Kaikkialla on ilmaisia ja siistejä vessoja. Mikäköhän se olisi resepti nurkkiinkusemisen vähentämiseksi Tsadissa? No jos vaikka laitettaisiin vessoja tarjolle!
  • Hedelmät. Sikahyvää ananasta ja meloonia saa käytännössä ilmaiseksi kaupasta
  • Mehut. Kts edellinen: isoja, vastapuristettuja mehuja trokataan joka kulmalla
  • Luonto. Nyt on jo alkanut tottumaan siihen, että iso lintu ei ole lintu vaan lepakko ja että valkoinen lintu ei ole lokki vaan kakadu. Valaita näkee rannalta ja veneistä.
  • Julkinen liikenne. Taksin saa aina ja yleensä heti kadulta eikä maksa paljon. Juna kulkee.
  • Asumisstandardi. Tämä ei varmaan yleisesti ole totta, mutta kotona hurraa keskuslämmitys ja pohjakerroksessa on saunat ja uima-altaat. Kuli päivystää asunnon resepsuunissa.

Vaarallisimmat eläimet

torstai, heinäkuu 10th, 2008

Päivän statistiikkapläjäyksessä tänään vaarallisimmat eläimet. Australian vaarallisin eläin ei kovasta promootiosta huolimatta ole krokotiili, hai, hämähäkki, kärmes saati meduusa vaan hevonen, joka on tällä vuosituhannella tappanut yli kolme kertaa enemmän ihmisiä kuin mm. hait. Toisena tulee nauta ja kolmantena koira. Kissakin on päässyt listoille kamppaamalla vanhuksen hengiltä.

Toisaalla, kalastaja oli saanut seitsenmetrisen valkohain verkolla tästä vajaa sata kilsaa pohjoiseen ja päästi sen vielä urpona menemään! Jos verkosta olisi löytynyt hevonen niin kaveri ei olisi enää hengissä!

Pipari muistoissain

keskiviikko, heinäkuu 9th, 2008

Shokkiuutinen kotimaasta kuuluu, että Ninan (meidän?) kissa, Pipari on kadonnut lauantain päivittäisellä ulkoilulla mummolasta eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Kaiken järjen mukaan kissaa ei kyllä sitten enää näykään.

Kyseessä on merkittävä eläin minun universumissani, koska se yksin sai minut pitämään kissoista ja eläimistä ylipäänsäkin enemmän. Vanha tarinahan on, että kun Nina ja kissa muuttivat sisään niin ajattelin, että myrkytän kissan 21 päivää sisäänmuuton jälkeen. Välitön myrkytys olisi herättänyt epäilyksiä ja katsottu syykseni, joten ensimmäiset kolme viikkoa piti pikemminkin suojella kissaa joutumasta onnettomuuteen. Kuten tunnettua niin kolmen viikon päästä en enää kyennytkään suorittamaan myrkytystä.

pipari.jpg

Prioriteettilista

maanantai, heinäkuu 7th, 2008

Kuvittelin olevani projektipäällikkö muuttaessani Australiaan. Projektipäällikön toimenkuva on itsellenikin välillä vähän hämmentävä. Teorian mukaan projektipäällikkö on hintansa väärti, koska ilman projektipäällikköä projekti luultavasti ns. kusee. Mitä käytäntöön tulee niin projekti lultavasti ns. kusee projektipäällikön kanssakin.

Riskien hallinta on loistava esimerkki siitä, mitä en työssäni oikein hiffaa. Teorian mukaan riskit identifioidaan, arvioidan laadullisesti ja määrällisesti, ja kehitetään suunnitelma riskien hallitsemiseksi. Tästä sitten – paremman sanan puutteessa – pieraistaan riskireservi, jolla katetaan suunnitelmien toteuttamisen kulut. Aika raju teoria. Normaalissa IT-projektissa homma menee aluksi kokolailla suunnitelman mukaan. Kaikki menee mukavasti. Homma tuntuu pelittävän. On olo, että josko jumalauta kerrakin tämä toimisi. Sitten homma menee puihin. Perusprojektinhallintakaavan mukaan tässä vaiheessa on suunnitelmat valmiina ongelmien varalta, jotka vaan pannaan täytäntöön ja homma pienen yskinnän jälkeen palaa ruotuun. Justiinsa niin. Käytännössä telcoprojektit ovat etupäässä suunnittelemattomien seikkojen (issue) hallintaa. Tässä lienee projektipäällikön suurin arvo: vaikuttaa ihmisiin, jotka voivat ratkaista issuen. Riskejä kuitenkin ollaan hallitsevinaan, koska se kuuluu joidenkin neropattien mielestä asiaan: identifioidaan riskejä ja hyvänä päivänä arvioidaan laadullisestikin, mutta siihen se sitten yleensä jää. Eli koko harjoitus on ajan ja rahan hukkaa: ei softaprojektissa oikein voi tehdä mitään riskin täsmätoteutumasuunnitelmia, joille on varattu rahaa x dollaria todennäköisyydellä y. Tai voi varmaan, mutta kyseessä on sitten niin akateeminen harjoitus, ettei siinä ole pahemmin järkeä.

Kun tässä nyt silti vain saisi tehdä työtään. Fijin tuotantoonviennin jälkeen olen taas myyntimiehen hommissa. Tai myyntimies nyt on vähän ylisana: olisiko joku sopimuskoordinaattori parempi. Asiakas lähettää palvelupyynnön, johon sitten arvotaan kaltaiseni pölvästi tekemään vastineeksi tarjous. Projektipäällikkönä olen kuitenkin hyvä, kun taasen sopimusadministraattorina olen täysin luokaton. Tai no, keskimääräinen sopimusadministraattori ei varmaan ole järin kummoinen, joten sanotaanko, että olen siinä keskimääräinen. Ongelma on, että tässä ympäristössä ainoa duuni, joka on paskempi kuin projektinveto on sopimusadministrointi. Fijin tuotantoonvienti ei ollut silkkaa iloittelua sekään, mutta siihen verrattuna tämä on kyllä silkkaa perseraiskausta.

Noh, eka viikko meni plänätessä ja sopparia vääntäessä. Tähän asti kaikki meni vielä hyvin: tein suunnilleen, mitä osaan. Tokan viikon maanantaina siirrytään hyväksyntiin ja laaduntarkastukseen, joka ei ole ihan kevyt prosessi se. Maanantaina katselmus ykkösessä annetaan kehoitus muuttaa pläniä A:sta B:hen ja muuttamaan hinnoittelu X:stä Y:hyn. Tiistaina katselmus kakkosessa annetaan kehoitus muuttaa pläniä takaisin B:stä A:han. Sitten hommaamaan resurssihyväksynnät D, E, F, G, H, ja muokata alihankkijan I tarjous Firman omaan pohjaan ynnä lähettää alihankintasoppari hyväksyttäväksi. Keskiviikkona kaikki hyvin, paitsi että katselmusviskaali ykkönen ja viskaali kakkonen panttaavat hyväksyntäsähköpostejaan, joten torstaiaamuksi sovittu katselmus kolmonen pitää lykätä. Katselmusviskaali ykkönen vaatii erikoislupa-anomusta putkan pomolta, koska hinnoittelussa on feature J; en jaksa edes kitistä, että kolmensadanpäämies ei tunnetusti koskaan vastaa mihinkään ja hän joka tapauksessa joutuu raapaisemaan nimensä viimekädessä soppariin. Saan yllättäen resuhyväksynnän D Uudesta Seelannista, mutta E ja F haluavat muutoksia, jotka hinnoittelussa kumoavat toisensa – huomaan tämän vasta muutettuani hinnoittelun edestakaisin. Torstaiaamuna armotonta follow upia ja saan kuin saankin resun G ja ykkös- ja kakkosviskaalien mailit. Kirjoitan vittumaissävyisen mailin osto-osastolle, että ette sitten taaskaan onnistuneet hyväksymään tätä alihankintaa ilman, että pitää erikseen tulla kyselemään – saan ihmeen kaupalla hyväksynnän pahoitteluiden kera. Torstaina kolmoskatselmointi: ongelma on, että putkan pomolta ei ole tullut erikoispoikkeuslupaa featureen J eikä tälläistä ole koskaan sattunut – ei kuulemma voi hyväksyä ennen. Yritän puhua järkeä, mikä ihme kyllä toimii: saan ehdollisen hyväksynnän. Pitää nostaa joku ihme ostokori alihankinnasta – ei aavistustakaan miten. Käy ilmi, että ostotoimintaspecialisti, joka ei koskaan ole tehnyt mitään hyödyllistä, on kuin onkin kirjoittanut ohjeet ostokorin luomiseen, muttei ole kertonut kenellekään ohjeista! Tiedusteltuani kainosti, mistä ohjeet löytyisivät kaveri vain toteaa, että intrasta. Etsin ohjeita pari tuntia, kunnes löydän ne äärimmäisen hyvin kätketystä ja epäintuitiivisesta paikasta. Saan päivän päätteeksi hyväksynnän H. Olen väsynyt,mutta lähetän hinnoittelun eteenpäin.

Hinnoitteluviskaali on firman kakkosmies. Täysi mulkku mieheksi. Päivä menee, kunnes menen kysymään, että oletkos katsonut. Ei ole ollut tälläisille aikaa kaveri naureskelee. Vähän ajan päästä tulee maili, että muuta hinnoittelu takaisin Y:stä X:ään ja luo elinkaarhinnoittelu ja tee ne saman tien, koska lähden iltapäivällä Uuteen Seelantiin. Aiemmin on sanottu, että elinkaarihinnoittelua ei sitten missään tapauksessa luoda tässä vaiheessa. Väänt, väänt. Lähetän ja menen puolilta päivin kysymään niin kaveri sanoo, ettei tämä nyt ole hänen prioriteettilistansa kärjessä. Vastaan, että eipä taida sitten olla minunkaan.

Tiimi on kasassa ja valmiina aloittamaan viikon päästä. Tämä siis ennen kun asiakkaalta on edes kysyttykään, miltäs tämä 40% yli teidän budjettinne oleva hinta kuullostaa.

Hommaa olisi helppo parantaa laittamalla ammattimiehet tekemään soppareita ja antaa kaltaisteni kaverien sitten ryssiä toimituspuoli. Tulisi edes kauppoja. Homman tehottomuus, organisoimattomuus, byrokratia ja jengin epäavuliaisuus ei voi kuin ihmetyttää. Painoin pari viikkoa laskuttamatonta duunia tehdäkseni tarjouksen, joka olisi toteutuessaan paskaa bisnestä. Minä olen ainoa, joka tästä hommasta nettoaa: palkkaa. Tai niin no, niin nettoavat kaikki muutkin byrokratianpyörittäjät. Karmeinta hommassa on, että täällä on jumalauta 40 kaltaistani tolvanaa projektipäällikköä, jotka tekevät soppareita tasan yhtä huonolla menestyksellä kuin minäkin. Kannattaisiko ehkä, ehkä perustaa erikoismiesosasto neuvottelemaan niitä fucking soppareita? Jos vielä kertoisin, paljonko ylläkuvaamani sopparin arvo on niin kyynel herahtaisi kovasydämisemmältäkin lukijalta.

Jos maailmassa on oikeutta niin Kapitalismin Jumala pudottaa kuuman kiven niiden idioottien nuppiin, jotka tätä hommaa pyörittävät.

Silkkaa säästöä

perjantai, heinäkuu 4th, 2008

Kuten rakkaat lukijat väistämättä ovat huomanneet niin tässä blogissa käsitellään kolmea pääaihetta:

  1. Whinetys työstä
  2. Kerskailu matkailulla  (tmv menestystarinoillani)
  3. Ikääntymiskriisi

Tänään aiheemme sivuaa kohtaa 3). Sain paikalliselta kelalta kirjeen, jossa sanottiin, että vapaaehtoisen pakollisen sairasvakuutuksen ottajaa rokotetaan kaavan 2%*ikä-30 -mukaan, mikä merkitsi minulle viime vuonna siis 10% penaltyä. Olen niin vanha, että vakuutusyhtiökin perii lisämaksua. Kirjeessä jatkettiin, että maahanmuuttajilla on kuitenkin vuosi aikaa ottaa vakuutus ilman penaltyä. Dollarinkuvat silmissä vilisten soitin palveluntarjoajalle ja esitin ukaasin maksujen välittömästä leikkaamisesta. Tämä kyllä vaan järjestyisi, jos toimittaisin paikallisen kelan myöntämän kirjeen, joka todistaa kelaankirjautumispäivämäärän. Soitto kelaan jätti luun käteen: Ei näin merkittävää dokumenttia niin vain soittamalla järjesty, vaan pitää mennä konttorista pyytämään. Parin viikon jahkailun jälkeen menin tänään lounastunnilla konttoriin käkkimään tunniksi, kunnes kirje irtosi. Siitä sitten palveluntarjoajalle, joka suureksi yllätyksekseni samoin tein laski maksua ja hyvittää seuraavassa kuukausiveloituksessa liikaa maksetun osuuden (AUD30).

Tässä vaiheessa realiteetit pukkasivat silmille: 30 dollaria. Säästö jatkossa siis 4 dollaria kuukaudessa. Eipä siinä, köyhän on pakko säästää ja kaikki on kotiinpäin, mutta jos olisin vaivautunut laskemaan nettovaikutuksen niin eipä olisi tainnut maksaa vaivaa käydä läpi koko harjoitusta.
Satsasin kolmen vuoden sairasvakuutussäästöt Judas Priestin konserttilippuun.

Insinööri

tiistai, heinäkuu 1st, 2008

Jos siis tämä dude ei ole insinööri niin kuka sitten:

insin.jpg

Ymmärrän kyllä, että otetaan hääkuvat silta/satama/oopperatalotaustaan, mutta että sillan kannatinpilariin!