Archive for heinäkuu 7th, 2008

Prioriteettilista

maanantai, heinäkuu 7th, 2008

Kuvittelin olevani projektipäällikkö muuttaessani Australiaan. Projektipäällikön toimenkuva on itsellenikin välillä vähän hämmentävä. Teorian mukaan projektipäällikkö on hintansa väärti, koska ilman projektipäällikköä projekti luultavasti ns. kusee. Mitä käytäntöön tulee niin projekti lultavasti ns. kusee projektipäällikön kanssakin.

Riskien hallinta on loistava esimerkki siitä, mitä en työssäni oikein hiffaa. Teorian mukaan riskit identifioidaan, arvioidan laadullisesti ja määrällisesti, ja kehitetään suunnitelma riskien hallitsemiseksi. Tästä sitten – paremman sanan puutteessa – pieraistaan riskireservi, jolla katetaan suunnitelmien toteuttamisen kulut. Aika raju teoria. Normaalissa IT-projektissa homma menee aluksi kokolailla suunnitelman mukaan. Kaikki menee mukavasti. Homma tuntuu pelittävän. On olo, että josko jumalauta kerrakin tämä toimisi. Sitten homma menee puihin. Perusprojektinhallintakaavan mukaan tässä vaiheessa on suunnitelmat valmiina ongelmien varalta, jotka vaan pannaan täytäntöön ja homma pienen yskinnän jälkeen palaa ruotuun. Justiinsa niin. Käytännössä telcoprojektit ovat etupäässä suunnittelemattomien seikkojen (issue) hallintaa. Tässä lienee projektipäällikön suurin arvo: vaikuttaa ihmisiin, jotka voivat ratkaista issuen. Riskejä kuitenkin ollaan hallitsevinaan, koska se kuuluu joidenkin neropattien mielestä asiaan: identifioidaan riskejä ja hyvänä päivänä arvioidaan laadullisestikin, mutta siihen se sitten yleensä jää. Eli koko harjoitus on ajan ja rahan hukkaa: ei softaprojektissa oikein voi tehdä mitään riskin täsmätoteutumasuunnitelmia, joille on varattu rahaa x dollaria todennäköisyydellä y. Tai voi varmaan, mutta kyseessä on sitten niin akateeminen harjoitus, ettei siinä ole pahemmin järkeä.

Kun tässä nyt silti vain saisi tehdä työtään. Fijin tuotantoonviennin jälkeen olen taas myyntimiehen hommissa. Tai myyntimies nyt on vähän ylisana: olisiko joku sopimuskoordinaattori parempi. Asiakas lähettää palvelupyynnön, johon sitten arvotaan kaltaiseni pölvästi tekemään vastineeksi tarjous. Projektipäällikkönä olen kuitenkin hyvä, kun taasen sopimusadministraattorina olen täysin luokaton. Tai no, keskimääräinen sopimusadministraattori ei varmaan ole järin kummoinen, joten sanotaanko, että olen siinä keskimääräinen. Ongelma on, että tässä ympäristössä ainoa duuni, joka on paskempi kuin projektinveto on sopimusadministrointi. Fijin tuotantoonvienti ei ollut silkkaa iloittelua sekään, mutta siihen verrattuna tämä on kyllä silkkaa perseraiskausta.

Noh, eka viikko meni plänätessä ja sopparia vääntäessä. Tähän asti kaikki meni vielä hyvin: tein suunnilleen, mitä osaan. Tokan viikon maanantaina siirrytään hyväksyntiin ja laaduntarkastukseen, joka ei ole ihan kevyt prosessi se. Maanantaina katselmus ykkösessä annetaan kehoitus muuttaa pläniä A:sta B:hen ja muuttamaan hinnoittelu X:stä Y:hyn. Tiistaina katselmus kakkosessa annetaan kehoitus muuttaa pläniä takaisin B:stä A:han. Sitten hommaamaan resurssihyväksynnät D, E, F, G, H, ja muokata alihankkijan I tarjous Firman omaan pohjaan ynnä lähettää alihankintasoppari hyväksyttäväksi. Keskiviikkona kaikki hyvin, paitsi että katselmusviskaali ykkönen ja viskaali kakkonen panttaavat hyväksyntäsähköpostejaan, joten torstaiaamuksi sovittu katselmus kolmonen pitää lykätä. Katselmusviskaali ykkönen vaatii erikoislupa-anomusta putkan pomolta, koska hinnoittelussa on feature J; en jaksa edes kitistä, että kolmensadanpäämies ei tunnetusti koskaan vastaa mihinkään ja hän joka tapauksessa joutuu raapaisemaan nimensä viimekädessä soppariin. Saan yllättäen resuhyväksynnän D Uudesta Seelannista, mutta E ja F haluavat muutoksia, jotka hinnoittelussa kumoavat toisensa – huomaan tämän vasta muutettuani hinnoittelun edestakaisin. Torstaiaamuna armotonta follow upia ja saan kuin saankin resun G ja ykkös- ja kakkosviskaalien mailit. Kirjoitan vittumaissävyisen mailin osto-osastolle, että ette sitten taaskaan onnistuneet hyväksymään tätä alihankintaa ilman, että pitää erikseen tulla kyselemään – saan ihmeen kaupalla hyväksynnän pahoitteluiden kera. Torstaina kolmoskatselmointi: ongelma on, että putkan pomolta ei ole tullut erikoispoikkeuslupaa featureen J eikä tälläistä ole koskaan sattunut – ei kuulemma voi hyväksyä ennen. Yritän puhua järkeä, mikä ihme kyllä toimii: saan ehdollisen hyväksynnän. Pitää nostaa joku ihme ostokori alihankinnasta – ei aavistustakaan miten. Käy ilmi, että ostotoimintaspecialisti, joka ei koskaan ole tehnyt mitään hyödyllistä, on kuin onkin kirjoittanut ohjeet ostokorin luomiseen, muttei ole kertonut kenellekään ohjeista! Tiedusteltuani kainosti, mistä ohjeet löytyisivät kaveri vain toteaa, että intrasta. Etsin ohjeita pari tuntia, kunnes löydän ne äärimmäisen hyvin kätketystä ja epäintuitiivisesta paikasta. Saan päivän päätteeksi hyväksynnän H. Olen väsynyt,mutta lähetän hinnoittelun eteenpäin.

Hinnoitteluviskaali on firman kakkosmies. Täysi mulkku mieheksi. Päivä menee, kunnes menen kysymään, että oletkos katsonut. Ei ole ollut tälläisille aikaa kaveri naureskelee. Vähän ajan päästä tulee maili, että muuta hinnoittelu takaisin Y:stä X:ään ja luo elinkaarhinnoittelu ja tee ne saman tien, koska lähden iltapäivällä Uuteen Seelantiin. Aiemmin on sanottu, että elinkaarihinnoittelua ei sitten missään tapauksessa luoda tässä vaiheessa. Väänt, väänt. Lähetän ja menen puolilta päivin kysymään niin kaveri sanoo, ettei tämä nyt ole hänen prioriteettilistansa kärjessä. Vastaan, että eipä taida sitten olla minunkaan.

Tiimi on kasassa ja valmiina aloittamaan viikon päästä. Tämä siis ennen kun asiakkaalta on edes kysyttykään, miltäs tämä 40% yli teidän budjettinne oleva hinta kuullostaa.

Hommaa olisi helppo parantaa laittamalla ammattimiehet tekemään soppareita ja antaa kaltaisteni kaverien sitten ryssiä toimituspuoli. Tulisi edes kauppoja. Homman tehottomuus, organisoimattomuus, byrokratia ja jengin epäavuliaisuus ei voi kuin ihmetyttää. Painoin pari viikkoa laskuttamatonta duunia tehdäkseni tarjouksen, joka olisi toteutuessaan paskaa bisnestä. Minä olen ainoa, joka tästä hommasta nettoaa: palkkaa. Tai niin no, niin nettoavat kaikki muutkin byrokratianpyörittäjät. Karmeinta hommassa on, että täällä on jumalauta 40 kaltaistani tolvanaa projektipäällikköä, jotka tekevät soppareita tasan yhtä huonolla menestyksellä kuin minäkin. Kannattaisiko ehkä, ehkä perustaa erikoismiesosasto neuvottelemaan niitä fucking soppareita? Jos vielä kertoisin, paljonko ylläkuvaamani sopparin arvo on niin kyynel herahtaisi kovasydämisemmältäkin lukijalta.

Jos maailmassa on oikeutta niin Kapitalismin Jumala pudottaa kuuman kiven niiden idioottien nuppiin, jotka tätä hommaa pyörittävät.