Archive for elokuu, 2008

28 päivää myöhemmin

maanantai, elokuu 25th, 2008

1. kertaa lukion jälkeen, mistä on mykistävät 18 vuotta, lasken päiviä siihen, että pääsen lomalle.

Kiteytin tuossa aika tyylipuhtaasti yhteen virkkeeseen blogin kaikki mainiot aspektit: ikääntymisen, kerskalomailun ja duunikurjuuden. 28 duunipäivää jäljellä.

Talven selän taittumista on tässä odoteltu ja eivätkös taas iskeneet vastapalloon säätiedotuksessa, että elokuusta on tulossa kylmin suunnilleen koskaan. Kesä oli sateisin ja talvi kylmin. Hyvä homma. Mutta jos tämä on kylmä talvi niin kyllä on kelit täällä, on. Nimittäin paikallinen talvi on erinomaisen viehättävä kokemus: aamuyöllä on kylmimmillään 5-6 astetta ja siitä lämpenee niin, että päivällä on sellainen 17-18. Kylmimmät päivät ovat olleet sellaista 13-14 astetta ja lämpimimmillään on reilu parikymmentä. Pääasia on, ettei ole pahemmin satanut.

Käveltiin sunnuntaina Botanic Gardensiin, edelleen oopperatalolle ja George Streetiä himaan. Oopperatalo on ehkä vähän alkanut menettää hohtoaan, mutta silta ja etenkin puisto jaksavat vaikuttaa joka kerta. Tuhat lepakkoa toimii aina.

Miinusta on, että ykkössiipimies muuttaa svidduun (Britanniaan) täältä, mikä jättää kyllä pahan loven koomisten sivuhahmojen sarjaan. Plussaa on, että ko. muppetti lähtee koko Vanuatun kiekalle mukaan, mikä on monin tavoin erinomainen uutinen. Ensinnäkin on luvassa enemmän toimintaa iltaisin. Toisekseen mukana on luotettava dyykkipari, mikä ajatellen Coolidgen decodyykkejä suljetussa ympäristössä on hyvä uutinen: ei kaveri tietty omaa tasoani ole, vaikka oikein DM onkin, mutta takuulla parempi kuin keskimääräinen arvottu tuntematon tahvo.

Organisaatio

tiistai, elokuu 19th, 2008

Kun tässä on tullut toimittua hyvinkin erilaisissa organisaatioissa vuosien varrella niin olen jotenkin oppinut tunnistamaan, mikä on hyvää ja mikä huonoa. Luonnollisesti organisaation tehokkuus ja toimivuus nojaa pitkälti yksittäisten johtajien henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja toimiva organisaatio on vain seuraus hyvästä johtajuudesta.

Tämä nykyinen on esimerkki ei ehkä niin tajuttoman hyvästä. Ensimmäinen hälytyskello soi siinä, kun kaikilla on aina niin tavaton kiire ja silti mitään ei oikein tunnuta saavan aikaiseksi – tai jos saadaan niin laatu on vähintäänkin heikko. Prosessiajuinen organisaatio reagoi ainoastaan jälkimmäiseen ongelmaan luomalla lisää prosessikuormaa, mikä lisää kiirettä ja edelleen vähentää aikaansaanoksia. Kun prosessi luodaan niin sitä pitäisi ainakin jollain tasolla koekäyttää ennen sen jalkauttamista. Täällä ei moiseen tuhlata aikaa: prosessilla lyödään toteuttajia vastapalloon ja sanotaan, että tämä on nyt pakollista ja teidän vastuullanne seurata. Toteuttajat ovat kuula hukassa, että mitäs helvettiä nyt pitäisi tehdä, mihin prosessin luojat vastaavat, että soveltakaa ja kyllä se siitä.

Prosesseihin kuuluvat olennaisina osina hyväksynnät. Hyväksynnät keskittyvät tietyille yksilöille, joilla on niin kiire, etteivät he ehdi hyväksyä kaikkea, mikä halvaannuttaa toiminnan lopullisesti. Sähköpostikuormaan reagoidaan tiukentamalla komentoketjua eli kieltämällä viestittäminen muualle kuin nimetylle eskalaatioportaalle, joka samalla on keskeinen hyväksyjä. Toisin sanoen, minua on kielletty lähettämästä sähköposteja projektiesimiehen esimiehelle, mikä on synnyttänyt kokolailla hassunkurisia tilanteita, kun joku sivuviskaali on pyytänyt minua edistämään asiaansa sähköpostitse – että ei muuten onnistu kun gubbe on nimenomaan kieltänyt.

On suorastaan järkyttävää huomata, miten toimimattomattomien prosessien seuraaminen mädättää aivoja. Tuottavuus on sana, joka ei kuulu sanavarastoon tai ei ainakaan fokukseen. Olen aivan väärä kaveri tänne(kin). Jälkeenpäin tämä tulee eittämättä olemaan arvokas kokemus. Ongelma vaan on, ettei vielä ole jälkeenpäin.

Hiilineutraali pelle

maanantai, elokuu 11th, 2008

Olen taas nobody omegauros ja munaton puolihomo – lyhyesti pantuna jalankulkija.

Pistin auton myyntiin, kun sitä ei tullut käytettyä käytännössä lainkaan. Asuinpaikka Sydneyn ytimessä ei oikein vastannut V8:n käyttötarkoitusta: P7:sta sahaaminen maan pinnalle vei yksin jonkun litraa fossiilisia ja seuraava kymmenen minuuttia kesti kiertää syöttötielle asuinrakennuksen toiselle ulko-ovelle. Toinen syy myydä oli lokakuussa häämöttävä loma ja loman jälkeinen Suunnitelma, joka pitää sisällään mm. lisää lomaa. Kolmas syy oli ehkä se, että vuokra-auto maksaa per päivä huomattavasti vähemmän kuin Auton makuuttaminen tallissa. Takkiin tuli ostaessa, myydessä ja käyttäessä niin pirusti, mutta toisaalta tuli näytettyä paskasakille, että irtiottokykyä löytyy ja ennenkaikkea, että mullehan ei siis vittuilla. Bensan hinta ei ollut suoranainen vaan välillinen syy myydä, sillä ko. Vekottimien hinta on ollut vapaassa pudotuksessa viime ajat. Jotenkin siinä ihailu ja vitutus sekoittuivat, kun realiteetteja ei-minään pitävä asiallinen gaiffari tuli, wiretti rahat tilille ja poistui muristen paikalta. Passasin kaverille viestikapulan, että hönkää lisää, kun ulkona on niin kylmä.

carbon.jpg

Mistä päästään siihen, että nyt mulle voi vittuilla. Mikä Mies muka se sellainen on, jonka ekologinen jalanjälki ei yksinään päihitä Keski-Afrikan tasavaltaa? Hiilineutraali pelle! Puunhalaaja hihhuli miehenkuvatus! Eko-Olli – Herra (Sylintereitä) Nolla. Seuraavassa jaksossa tyttöystävä jättää, koska mulla ei enää ole autoa, ja muutan anarkokommuuniin kutomaanpolttamaan hamppua.

Kukkasia ja rakkautta lukijoille! Jalankulkija on kaikkien kamu. Ilmastonmuutos voidaan vielä pysäyttää, jos kaikki tekevät samanlaisia uhrauksia kuin minä!

Pankkivapaa

keskiviikko, elokuu 6th, 2008

Käytiin pitkänä viikonloppuna Gold Coastilla teemapuistoilemassa. Lento oli Brissyyn, mistä tarjottiin vuokra-autoksi melkein ihan oikea auto, kun saimme upgraden Ford Falconiin. Eihän se minnekään mennyt, mutta oli se nyt Hyundai Getziä parempi. Täräytimme suoraan WB Movie Worldiin, missä kieputtiin kolme tuntia koko rahan edestä. Paikallinen Scooby Doo-kummitusjuna on kenties paras huvipuistolaite, missä olen koskaan käynyt Floridan Universalin The Mummyn jälkeen. Ei satu ihan joka päivä, että huvipuistolaitteessa ällistyy niin paljon, ettei meinaa todeksi uskoa. Hieno vehje.

Päivä päättyi Surfers Paradisessa, joka on kuulemma muka epämiellyttävä paikka kun on liikaa high-risea kiinni heti rannassa. Minusta paikka on sikamagee – tuli ihan Miami Beach mieleen. Talvihelvetti Gold Coastin tyyliin:

gc.jpg

Päivä kakkosena aikaisin ylös ja eikun teemapuisto kakkoseen Dreamworldiin. Dreamworldin piti kuulemma olla parempi, mutta minusta WB:n kolme parasta ridea olivat parempia kuin mikään Dreamworldissa. Parhautta nykyään ovat vuoristoradat (Superman WB:ssa, Hulk Universalilla) joissa ammutaan juna liikkeelle ylämäkeen. Supermanissa luvataan 4.2g:n kiihtyvyys, mikä alkaa mielestäni olemaan asiallisissa lukemissa.

Kotiuduttiin maanantaina ja tiistaina oli vuorossa Cirque du Soleilin Dralion. Alamme olemaan aikamoisia CdS-veteraaneja, kun nähtyjä näytöksiä on nyt takana viisi kolmella eri mantereella, mistä kaksi vielä samana päivänä! Sen vuoksi tai siitä huolimatta show oli odotuksiin nähden pettymys: show oli teltassa, mikä on vähän ankeaa, vaikka toki oli hieno teltta ja lavasteet. Toisekseen, esiintyjät tekivät lukuisia virheitä: hyppynaru sotkeentui jalkoihin, pallon päällä temppuilija putosi pallolta jne. Unohtumattomia stuntteja toki nähtiin, kuten trampoliinilta seinää pitkin juoksua (sama kuin Alegriassa, itseasiassa), renkaiden läpi hyppyheikkeilyä ja ehkä paras jonglööri koskaan. Ka on edelleen paras, mitä olen nähnyt ja tämä on kyllä varmaan sitten huonoin. Suosittelen kuitenkin katsomaan, jos sattuu kohdalle.