Archive for marraskuu, 2008

Knowledge machine

torstai, marraskuu 27th, 2008

Suomiyhteisössä vaikuttaa yksi brittiläissuomalainen pariskunta, joiden kanssa suurta hupia on keksiä sanasta-sanaan käännöksiä pääosin suomalaisista yhdyssanoista. Olen näitä varmaan toisaalla jo viljellytkin ja osa näistä on varmaan jonkun rippejä, mutta sitten on.

Uusi suosikki on eittämättä rokotussuoja water horroria ja stiff spasmia vastaan. Harvemmin tulee myöskään ajatelleeksi, miten mahtipontinen kaiku otsikon tietokoneella suomeksi onkaan. Shit emergency on aika tyly tilanne – ihan siinä missä live mousekin. Pakoputki, poikamies, kauhea kanuuna…

Kuvitteellinen palaute

maanantai, marraskuu 24th, 2008

Arvoisa Avustava Viskaali,

Monet kiitokset suunnitelmasta, jonka lopultakin suvaitsitte toimittaa.

Ainoa kysymys, mikä tällä hetkellä juolahtaa mieleeni on, josko tuikkaan plänin tuleen ennen kun tungen sen hanuriinne.

Parahin terveisin, Viskaali

Keskimääräisyys

perjantai, marraskuu 21st, 2008

Olen tullut siihen tulokseen, että tässä putkassa näissä hommissa pärjätäkseen pitäisi olla joko merkittävästi itseäni pätevämpi tai merkittävästi itseäni vähemmän pätevä.

Psykofyysinen yli-ihminen hanskaisi tehottomuuden ja idiotismin näkemällä parhaan tien lopputulemaan ja navigoisi karikot karahtamatta. Ongelmatilanteet hoituisivat käsittämättömällä charmilla ja murskavisiolla kaikkien parhaan saavuttamiseksi, mikä tietenkin aina saavutettaisiin. Kaikki rakastaisivat PFYI:tä ja PFYI rakastaisi kaikkia.

Tyhmä mutta ahkera olisi vielä parempi kombo: gubbe puskisi väsymättä päin prosessia ja tykittäisi matskua CMMI-koneeseen niin, että kenelläkään ei olisi mitään sanomista, kuin että miten sviddussa sä oikein tonkin teit. Väsymätön panostus ei-tuottavaan työhön, joka on tietenkin aina etusijalla, mahdollistaisi lopulta tuottavuuteen satsaamisen.

Itse olen kertakaikkiaan liian keskimääräinen näihin hommiin. Pahin puoleni on edelleen se, etten kestä rikkinäisiä prosesseja. Esimerkkinä puitesopimuksessa lukee, että pölhösuunnitelma on toimitettavien artikkeleiden listalla. Sitten havaitaan, että pölhösuunnitelmaa ei tässä tapauksessa alkuunkaan muuten tarvita. Miten tilanteeseen reagoidaan? Ei toki niin, että kirjataan, että pölhösuunnitelmaa ei sitten tule, vaan lähetetään tyhjä dokkaritemplate asiakkaalle hyväksyttäväksi! Sitten asiakas hyväksyy sen kirjallisesti ja tietty hyväksyntä tallennetaan. Tälläinen meno pistää kertakaikkiaan niin vihaksi, ettei uskokaan. Toisekseen, ehkä olen vaan laiska, mutta jos byrokratiakuorma ylittää yli puolet työajasta ja byrokratia aidosti haittaa asiakastoimitusta ja ongelmien ratkaisua niin homma haisee. Ei pitäisi ajatella.

Joulukalenterissa on 20 päivää. Joulu tulee tänä vuonna 19.12.

Passiviskaali

keskiviikko, marraskuu 19th, 2008

Brissyn lentokentällä palatessani lomalta keskustelu meni jotenkin näin:

PV: G’day mate, how are ya?

OR: Not too bad,  how are you?

PV: Stamp. Cheers mate, see ya!

Visio

perjantai, marraskuu 14th, 2008

Johan tässä on töissä jo reilu pari viikkoa lusittukin, joten on aika julkaistaQ1/09 suunnitelmat:

2.1. Tasmania

5.1. Jenolan/Blue Mts

9.1. Liveaboard Korallimerelle Cairnsista

20.1. Sydney-Saigon

3.2. Hanoi-Hong Kong

7.2. Hong Kong-Sydney

11.2. Asunnon luovutus, Fraser Island

16.2. Ayers Rock

19.2. Fiji

6.3. Sydney (Mardi Gras)

9.3. Jaappani

n 25.3. Suomi

Tärkeintä taantuman uhatessa on välttää riskejä.

Munda

maanantai, marraskuu 10th, 2008

Lupailin aiemmin Mundan raportin ja viiltävän analyysin. Veikkaan, että paukut riittävät nyt Mundan raporttiin ja viiltävä analyysi saattaa jäädä lupauksista huolimatta kirjoittamatta. Valitukset voi lähettää paaville.

Matka Gizosta Mundaan sujui kymmenpaikkaisella avoveneellä. Sadetakit ja pelastusliivit sentään olivat tarjolla, koska kolmen tunnin matkasta satoi puolet ajasta ja jäljelle jäävästä ajasta puolet pärski vettä ”avovesiosuudella” veneen sisään, mikä pani ajattelemaan, että pelastusliivitkin ovat ihan hyvä juttu. Vähän pisti vituttamaan puolen tunnin kohdalta etiäpäin, etten pistänyt uimasortseja jalkaan. Kesä kuitenkin kuiva, minkä kastaa.

Munda oli miniatyyriversio Gizosta, minkä pitäisi soittaa Gizossa käyneiden kelloja. Pari kiinalaisten pitämää kauppaa, rantahotla/ravintelikombo, markkinapaikka, poliisilaitos, telekomtalo ja lentokenttä. Gizossa on reilu 4000 asukasta ja Mundassa ehkä varovasti arvioiden reilu kymmenys siitä.

1. päivä sukeltaessa meni natiivi-DM:n ja mitä mukavimman sukeputkanvetäjäpariskunnan kanssa. Ajettiin verraten kovassa merenkäynnissä verraten pitkään, mikä oli oikein hienoa, kun pelkäsin ainoana asiakkaana joutuvani dyykkaamaan lähisaaren rantaan, jotta bensaa säästyisi. Ja olipahan dyykkiä! Ekan dyykin alussa tuli heti vastaan sellainen potkupallon kokoinen sykkivä violetinvalkoinen meduusa ilman (näkyviä) pyyntilonkeroita. Olisin voinut parkkeerata siihen koko dyykin ajaksi, mutta natiivi paineli menemään taakseen katsomatta kuten natiiveilla on Salomonilla näissä hommissa tapana, joten läksin imuun. Enkä voi valittaa päätöksestä: bongattiin 15 juveniilia grey reef sharkia ajamassa ympyrää riutan päällä. Maagista meininkiä. Toiselta dyykiltä ei ole erityisiä muistikuvia, muttei sekään mikään ihan paska ollut. Suunnon Mosqiton rajat dekovehkeenä tulivat kyllä vastaan: ei-dekoaikaa oli jäljellä kokoajan minuutti tai nolla ja kun kymppiin valuttua oli edelleen nolla niin ajattelin, että nyt se on rikki. Nostin käden suoraksi ylös niin eikös tullut ei-dekoaikaa 45 minuuttia lisää. Tähän asti olin aina ollut tyytyväinen laitteeseen, mutta ei se oikein ”tällä tasolla” enää toimi. Pintaintervallit olivat tyyliä Gizo eli maailman parhaita. Dyykkien välissä sukellettiiin joku jenkkien syöksypommittaja.

Toka päivä ja uudet kujeet. Mukana oli veneellinen aussipoliiseja, jotka ovat maassa turvaamassa rauhaa ja järjestystä: kerran viidessä vuodessa nimittäin natiivien maito kiehuu yli ja kiukkupäissään polttavat chinatownin. Kiinalaisia kauppiaita ja menoa katsellessa ei kyllä ihmetytä sekään. Jälleen suuri kiitos dyykkiputkan brittipariskunnalle, koska poliisit pantiin DM:n kanssa, mimmi veti OWD-kurssia ja minut pantiin itse päämiehen kanssa sukeltamaan osuvasti nimetty saitti Shark Point – kiitos siksi, että aivan yhtä hyvin olisivat voineet pistää minut poliisien kanssa jonon jatkoksi. Kaveri kertoi, että dekoille sitten mennään ja opetti käsimerkit dekoajan kertomiseen – asiallista meininkiä. Poijuköyttä alas 40 metriin, missä kaksi kokoistani silvertippiä kierteli meitä vähän aikaa. Olosuhteet olivat verraten kovat ja virtaa oli aika lailla. Köydestä irti ja sivuvirtaan etiäpäin riutan päälle, mistä näkökenttään pamahti ehkä 25 haita. Sen verran narkoosia ja kovat olosuhteet oli, etten saanut lasketuksi tai muutenkaan oikein tallennettua muistiin tilannetta tarkemmin: Parkkeerattiin kuitenkin 54 metriin riutan päälle ja ihmeteltiin siinä joku minuutti, kunnes lähdettiin pois toisen riutan reunaa pitkin. Suunto näytti taas parinkymmenen minuutin dekostoppia; kun aika oli täynnä oltiin törmätty poliiseihin, jolloin pari vilkutti hyvästiksi ja jätti minut jatkamaan dyykkiä muiden kanssa. Neljäs dyykki oli perussalomonia: pirusti kaloja, barracudia ja pari haita; huomionarvoisinta oli, että päämies jatkoi dyykkiä täydet 60 minuuttia, josta lilluttiin noin kolmessa noin puolet. Kaveri vain päätti, että vedetään ilmat loppuun kun on kerran viimeinen sukellukseni. Viehättävää oli, että pinnalla minulla oli 40 baria ja eittämättä tuhansien dyykkien kouluttajalla 10 – kuulemma tupakanpolton lopettaminen pilasi ilmansääntelyn.

Kaikenkaikkiaan paras operaattori koskaan ja mahdollisesti parasta dyykkiä koskaan: Dive Munda.

Honiara olikin sitten tyly persläpi ja Juliacan jälkeen kenties epäviihtyisin koskaan näkemäni kaupunki. Päätin vielä pihinä juutalaisena säästää hotellikuluissa ja buukkasin itseni johonkin motelliin, jonka nimen mieleni on itsesuojelutarkoituksessa pyyhinyt pois. Skattan sellit ovat merkittävästi viihtyisämpiä kuin $60 motellihuoneeni. Vältä kaupunkia kuin ruttoa.

Raportointityökalu

maanantai, marraskuu 10th, 2008

Jos tässä firmassa tässä maassa jotain osataan niin overheadin keksimistä työntekijöille, etteivät vaan saisi mitään asiakkaalle lisäarvoa tuottavaa vahingossa aikaiseksi.

Peruscase: perjantaina kolahtaa maili, että pakollinen koulutus maanantaina, jossa opetetaan käyttämään uutta pakollista finanssiraportointityökalua, että saa samat pakolliset finanssit raportoitua vielä yhdellä uudella työkalulla – tähän astihan niitä raportointityökaluja on ollut vaan kaksi erillistä. Tietenkin kaikilla on aina aikaa ottaa osaa hyvän tarkoituksen tukemiseksi.

Menin kuitenkin palloilemaan koulutukseen jonkinmoisena maanantaikärsimyksen maksimointimasokismina. Pari palkkahaitaria yläpuolellani tyhjää toimittava byrospede rumputulitti powerpointspectaakkelin noin 0.1 hertzin kalvotaajuudella. Ekalla kalvolla seisoi, että tähän vehkeeseen ei tarvitse päivittää mitään, vaan se kerää infot olemassaolevista järjestelmistä, missä vaiheessa alkoi naurattamaan. Ja kuinka ollakaan noin kalvolla 20-50 käytiinkin sitten läpi vehjettä kaksi, jolla päivitetään vehkeeseen yksi tiedot. Teknisesti juippi oli siis oikeassa: vehje ykköstä ei tarvitse päivittää – jos siis oletetaan vehkeen kaksi olevan erillinen laite ja siis oletetaan, että vehkeiden yksi ja kaksi koulutus tapahtuu täysin sattumalta saman tunnin aikana ja matskukin on päätynyt kaitselmuksen oikusta samaan powerpointtiin. Ja kuulemma ei mene kuin kymmenen minuuttia kuukaudessa, sanoi. Kysyttiin tietty, että voidaanko jo olemassaolevista rappareista luopua kun tulee näin helvetin hienot vehkeet. Vastaus oli merkittävän kova: Se on kuulemma accountin asia eikä konsultointipalveluiden asia. Justiinsa. Hissiä odotellessa sanoin kollegoille, että overheadi kasvoi just 80 tunnista kuussa 80 tuntiin ja 10 minuuttiin.

Tarviin lomaa! Onneksi työttömyyteen ei ole matkaa kuin 256 toimistotuntia.

Järkähtämätön professionaali

torstai, marraskuu 6th, 2008

Erittäin viehättävä alihankkijan projektipäällikkö, jonka kanssa tein kevyttä konsultointihommaa joskus pari kuukautta sitten, lähestyi sähköpostilla, että mitä kuuluu ja miten menee ja että mennäänkö kahville. En vastannut mitään, koska olin viestin saadessani lomalla ja luulin out-of-office vastauksen menneen perille.

Tänään naisparka soitti ja kysyi kahville. Vastasin, että en ole enää projektissa ja että sitä hoitaa Nano Nano. Laitoin sähköpostia Nano Nanolle ja naisihmiselle, että käykää kahvilla. Nainen vastasi sähköpostiin – vain minulle – että hieno homma, mutta hän haluaisi siis mennä minun kanssani kahville.

Pitäisiköhän lähettää Nano Nano asialle?

Kuolema facebookissa

tiistai, marraskuu 4th, 2008

Kuolema on vältellyt tuttavapiiriäni täydellisesti. Tokihan isovanhemmat ja sukulaisetkin ovat menehtyneet, mutta ikätovereihin ei ollut osunut ennenkuin nyt. Facebookista huomasin, että kuolo korjasi vanhan kaverin, jota en tosin ole ainakaan vuosikymmeneen nähnyt. Eli ei voi puhua mistään traagisesta läheisen menetyksestä jne, mutta silti olo on yllättävänkin vaisu. Kaveri näytteli merkittävää osaa elämässäni muutaman vuoden ajan parinkympin molemmin puolin. En vielä tiedä, mitä tapahtui – eikä sillä niin väliäkään – mutta tietenkin tapahtuma tuli yllätyksenä. Interrnetin ihmeellinen maailma loi facebook välineenään välillemme viimeisen pintapuolisen yhteyden vain muutama kuukausi sitten. Viimeisimmät merkinnät facebookissa ovat eiliseltä. On lievästi sanottuna hämmentävä seurata muistokirjoituksia ja hyvästejä facebookissa – ei tullut ajatelleeksi, että myös internetissä ihmiset kuolevat.

Kuolema tuntuu samalta kuin nukahtaminen tai tajuttomuus eli ei yhtään miltään, vaan kun valot menevät pois ne eivät enää syty. Tavallaan kuolema on lohdullinen ajatus, kun ei kerta kaikkiaan tarvitse murehtia tuonpuoleisesta. Tämä maailmankatsomus tosin vaan on perin lopullinen, minkä plussapuoli on, että tokihan se päihittää ikuisen kiirastulen.

Lyhyesti sanottuna totisesti kunnioitan muistoa.