Kuolema facebookissa

Kuolema on vältellyt tuttavapiiriäni täydellisesti. Tokihan isovanhemmat ja sukulaisetkin ovat menehtyneet, mutta ikätovereihin ei ollut osunut ennenkuin nyt. Facebookista huomasin, että kuolo korjasi vanhan kaverin, jota en tosin ole ainakaan vuosikymmeneen nähnyt. Eli ei voi puhua mistään traagisesta läheisen menetyksestä jne, mutta silti olo on yllättävänkin vaisu. Kaveri näytteli merkittävää osaa elämässäni muutaman vuoden ajan parinkympin molemmin puolin. En vielä tiedä, mitä tapahtui – eikä sillä niin väliäkään – mutta tietenkin tapahtuma tuli yllätyksenä. Interrnetin ihmeellinen maailma loi facebook välineenään välillemme viimeisen pintapuolisen yhteyden vain muutama kuukausi sitten. Viimeisimmät merkinnät facebookissa ovat eiliseltä. On lievästi sanottuna hämmentävä seurata muistokirjoituksia ja hyvästejä facebookissa – ei tullut ajatelleeksi, että myös internetissä ihmiset kuolevat.

Kuolema tuntuu samalta kuin nukahtaminen tai tajuttomuus eli ei yhtään miltään, vaan kun valot menevät pois ne eivät enää syty. Tavallaan kuolema on lohdullinen ajatus, kun ei kerta kaikkiaan tarvitse murehtia tuonpuoleisesta. Tämä maailmankatsomus tosin vaan on perin lopullinen, minkä plussapuoli on, että tokihan se päihittää ikuisen kiirastulen.

Lyhyesti sanottuna totisesti kunnioitan muistoa.

Leave a Reply