Munda

Lupailin aiemmin Mundan raportin ja viiltävän analyysin. Veikkaan, että paukut riittävät nyt Mundan raporttiin ja viiltävä analyysi saattaa jäädä lupauksista huolimatta kirjoittamatta. Valitukset voi lähettää paaville.

Matka Gizosta Mundaan sujui kymmenpaikkaisella avoveneellä. Sadetakit ja pelastusliivit sentään olivat tarjolla, koska kolmen tunnin matkasta satoi puolet ajasta ja jäljelle jäävästä ajasta puolet pärski vettä ”avovesiosuudella” veneen sisään, mikä pani ajattelemaan, että pelastusliivitkin ovat ihan hyvä juttu. Vähän pisti vituttamaan puolen tunnin kohdalta etiäpäin, etten pistänyt uimasortseja jalkaan. Kesä kuitenkin kuiva, minkä kastaa.

Munda oli miniatyyriversio Gizosta, minkä pitäisi soittaa Gizossa käyneiden kelloja. Pari kiinalaisten pitämää kauppaa, rantahotla/ravintelikombo, markkinapaikka, poliisilaitos, telekomtalo ja lentokenttä. Gizossa on reilu 4000 asukasta ja Mundassa ehkä varovasti arvioiden reilu kymmenys siitä.

1. päivä sukeltaessa meni natiivi-DM:n ja mitä mukavimman sukeputkanvetäjäpariskunnan kanssa. Ajettiin verraten kovassa merenkäynnissä verraten pitkään, mikä oli oikein hienoa, kun pelkäsin ainoana asiakkaana joutuvani dyykkaamaan lähisaaren rantaan, jotta bensaa säästyisi. Ja olipahan dyykkiä! Ekan dyykin alussa tuli heti vastaan sellainen potkupallon kokoinen sykkivä violetinvalkoinen meduusa ilman (näkyviä) pyyntilonkeroita. Olisin voinut parkkeerata siihen koko dyykin ajaksi, mutta natiivi paineli menemään taakseen katsomatta kuten natiiveilla on Salomonilla näissä hommissa tapana, joten läksin imuun. Enkä voi valittaa päätöksestä: bongattiin 15 juveniilia grey reef sharkia ajamassa ympyrää riutan päällä. Maagista meininkiä. Toiselta dyykiltä ei ole erityisiä muistikuvia, muttei sekään mikään ihan paska ollut. Suunnon Mosqiton rajat dekovehkeenä tulivat kyllä vastaan: ei-dekoaikaa oli jäljellä kokoajan minuutti tai nolla ja kun kymppiin valuttua oli edelleen nolla niin ajattelin, että nyt se on rikki. Nostin käden suoraksi ylös niin eikös tullut ei-dekoaikaa 45 minuuttia lisää. Tähän asti olin aina ollut tyytyväinen laitteeseen, mutta ei se oikein ”tällä tasolla” enää toimi. Pintaintervallit olivat tyyliä Gizo eli maailman parhaita. Dyykkien välissä sukellettiiin joku jenkkien syöksypommittaja.

Toka päivä ja uudet kujeet. Mukana oli veneellinen aussipoliiseja, jotka ovat maassa turvaamassa rauhaa ja järjestystä: kerran viidessä vuodessa nimittäin natiivien maito kiehuu yli ja kiukkupäissään polttavat chinatownin. Kiinalaisia kauppiaita ja menoa katsellessa ei kyllä ihmetytä sekään. Jälleen suuri kiitos dyykkiputkan brittipariskunnalle, koska poliisit pantiin DM:n kanssa, mimmi veti OWD-kurssia ja minut pantiin itse päämiehen kanssa sukeltamaan osuvasti nimetty saitti Shark Point – kiitos siksi, että aivan yhtä hyvin olisivat voineet pistää minut poliisien kanssa jonon jatkoksi. Kaveri kertoi, että dekoille sitten mennään ja opetti käsimerkit dekoajan kertomiseen – asiallista meininkiä. Poijuköyttä alas 40 metriin, missä kaksi kokoistani silvertippiä kierteli meitä vähän aikaa. Olosuhteet olivat verraten kovat ja virtaa oli aika lailla. Köydestä irti ja sivuvirtaan etiäpäin riutan päälle, mistä näkökenttään pamahti ehkä 25 haita. Sen verran narkoosia ja kovat olosuhteet oli, etten saanut lasketuksi tai muutenkaan oikein tallennettua muistiin tilannetta tarkemmin: Parkkeerattiin kuitenkin 54 metriin riutan päälle ja ihmeteltiin siinä joku minuutti, kunnes lähdettiin pois toisen riutan reunaa pitkin. Suunto näytti taas parinkymmenen minuutin dekostoppia; kun aika oli täynnä oltiin törmätty poliiseihin, jolloin pari vilkutti hyvästiksi ja jätti minut jatkamaan dyykkiä muiden kanssa. Neljäs dyykki oli perussalomonia: pirusti kaloja, barracudia ja pari haita; huomionarvoisinta oli, että päämies jatkoi dyykkiä täydet 60 minuuttia, josta lilluttiin noin kolmessa noin puolet. Kaveri vain päätti, että vedetään ilmat loppuun kun on kerran viimeinen sukellukseni. Viehättävää oli, että pinnalla minulla oli 40 baria ja eittämättä tuhansien dyykkien kouluttajalla 10 – kuulemma tupakanpolton lopettaminen pilasi ilmansääntelyn.

Kaikenkaikkiaan paras operaattori koskaan ja mahdollisesti parasta dyykkiä koskaan: Dive Munda.

Honiara olikin sitten tyly persläpi ja Juliacan jälkeen kenties epäviihtyisin koskaan näkemäni kaupunki. Päätin vielä pihinä juutalaisena säästää hotellikuluissa ja buukkasin itseni johonkin motelliin, jonka nimen mieleni on itsesuojelutarkoituksessa pyyhinyt pois. Skattan sellit ovat merkittävästi viihtyisämpiä kuin $60 motellihuoneeni. Vältä kaupunkia kuin ruttoa.

Leave a Reply