Nam

Lähdettiin Mikan kanssa Vietnamiin; Leon lähti mukaan sittenkin ja viime hetkellä. Kaverin performanssi ansaitsee papukaijamerkin, koska yleensä kaikki aina arpovat loputtpmasti reissuunlähtöjä ja sitten eivät lähde – Leon arpoo loputtomasti ja lähtee aina!

Lentomatka sisään sujui rattoisasti pelaten korttia kaljasta ja juoden voitot/häviöt samoin tein. Saigon oli muuttunut aika lailla vuodesta 2002. Oli olo melkein kuin olisi Bangkokiin tullut. Mikä ei ollut muuttunut wanhoista hywistä ajoista oli liikenne, joka on edelleen aikamoinen nähtävyys itsessään. Toinen kohta missä muutosta ei ole tapahtunut on, että missään ei koskaan ole hiljaista: liikenteessä räikkä soi jatkuvasti ja jopa yöbussissa luukutettiin paikallista Olavi Virtaa jatkuvalla syötöllä. Juuri nyt kakara huutaa metrin päässä ja karmea poppi soi todella lujaa nettikaffiossa.

Enivei, ekana iltana ei oikein jalka noussut, joten mentiin ajoissa nukkumaan. Tokana iltana sitten hypittiin baarit ja otettiin Pakollinen Iso Känni. Oli hauska ilta. Buukattiin yöbussi Nha Trangiin ja eikös tosiaan siellä soinut kovalla volyymillä musiikki koko perkeleen yön. Jossain vaiheessa kun pistivät saman itkuvirren repeatille puoleksitoista tunniksi niin olin valmis murhaamaan; en kuitenkaan murhannut vaan kävin taukopaikalla pistämässä volyymin nollaan ja muutenkin jerkkereoimassa stereoiden säädöt. Joku puoli tuntia niillä meni huomata, ettei poppi soi ja vääntää nupit kaakkoon – vaihtoivat sentään kappaleen. Ensi bussimatkalla parin yön päästä pitää jättää kaljanjuonti väliin ja kiskaista pari valiumia, jota täällä näköjään myydään apoteekissa ilman respetiä.

Nha Trangiin kuitenkin päästiin. Myöhästyttiin dyykkiveneiltä noin 15 minuuttia, joten ei kun vuokrattiin speed boat 120 taalalla ja perään. Dyykki oli aivan yhtä kehnoa kuin 7 vuotta sittenkin. Eilen yritettiin taas ottaa Pakollinen Iso Känni, mutta kumman aikaiseen loppui meno ottaen huomioon millaisessa tourismokeskuksessa sitä ollaan. Tänään pitää varmaan aloittaa vähän aikaisemmin.

Huomenna mennään jonnekin apinasaarelle katsastamaan apinat ja maanantaina tykitetään taas yödösällä Hoi Aniin. Siellä pitäisi olla sitten joku kiinalainen uusi vuosi ja iso hässäkkä.

3 Responses to “Nam”

  1. Tero sanoo:

    Terve Kerviset! Minkäväriset puvut Saigonissa tällä kertaa teetetään? Ja missä parturissa tukat leikkautetaan?

  2. Nina sanoo:

    Apinat menee apinasaarelle, hahaa!

  3. olli sanoo:

    Ei päästy, kun saari oli jostain syystä suljettu. Sijainti on Danang ja tekeillä ei ole mitn.

Leave a Reply