Archive for helmikuu, 2009

Hainsyöttö

torstai, helmikuu 26th, 2009

Paikallinen specialiteetti on hainsyöttödyykki. Tarinan mukaan mestoilla toisinaan pörrää viisimetrinen tiikerihai nimeltään Scarface, muttei tietenkään tänään.

Homma alkoi niin, että reilu tusina tyyppiä veteen ja kolmeenkymppiin sellaisen käsintehdyn koralliaidan taakse polvilleen istumaan. Järjestävällä organisaatiolla oli mukana 450kg kalanjämiä – etupäässä tonnikalojen päitä ja pyrstöjä. Syöttö tapahtuu haarniskantapainen syöttökädessä ja selustaa turvaa kolme DM:ää alumiiniset paimensauvat käsissään. Mestoilla oli joku sata isohkoa trevallya jne ja kun viz ei ollut kummoinen niin haita tuskin näki. Jossain vaiheessa kalapilven keskeltä syöksi iso kala ja iso suu ja iso hässäkkä. Eka osio oli selkeä pettymys. Saman dyykin tokassa osiossa noustiin kymppiin ja taas koralliseinämän takana polvillaan ihmeteltiin, kun mm. grey reef sharkit hakivat huikopalaa.Meno oli jo parempaa, mutta jotenkin ihmeellisesti maski vuosi nenän kohdalta ja tuli nieltyä nenän kautta merivettä toistuvasti, kun ei siinä oikein voinut alkaa kouhottamaankaan – lopulta sain siirrettyä ja säädettyä sen verran, että tilanne parani. Siitä edelleen neljään metriin, missä syötettiin black ja white tipit.

Tunti pinta-aikaa ja 35 minuutiksi15 metriin syöttämään Isoja Haita. Valitettavasti isoin kala oli ehkä 2.5 metrinen härkähai, joka sekin on tosin iso kala, vaikkakaan ei ihan sitä, mitä olin hakemassa. Oltiin taas rivissä barrikadin takana ja hait uivat kohti ja tullessaan niille survaistiin tonnikalanpää suukkiin. Syömistapahtuma oli onneksi sitä kamaa, mistä painajaiset tehdään, kun irvistävän hain irtonaiset leuat purivat yhtäaikaa. Lisäksi paikalla kävi lemon shark ja nurse shark vähän isommista.

Fraser, Uluru ja 1/2 Fidziä

keskiviikko, helmikuu 25th, 2009

Macaosta piti päästä kotiin, että ehti perhelomalle. Ensin piti kuitenkin palauttaa huoneisto ja eikös kiinalaisen vuokra-agenttilieron kanssa tullut vähän vääntöä. Mamma saapui katselmukseen ja oli vieläpä sitä mieltä, että huoneistossa ei ollur mitn vikaa, muttei kuitenkaan suostunut vetämään nimmaria takuunpalautuspaperiin – ei kuulemma ollut valtuuksia! Piti saada pomo tai asunnon omistaja allekirjoittamaan. Olin, että en minä diilaa heidän kanssaan ja jos heitä tarvitaan niin miksi eivät ole sitten nyt täällä. Ei ollut puhelinnumeroa. Sanoin, että mennään sinne sun toimistolle etsimään. Sitten numero löytyi, mutta pomo ei ollut saatavilla tänään. Uhittelin ja vittuilin, muttei auttanut muuta kuin jättää paperi nilkille ja mennä vuokratakuuvirastoon jättämään oma claimi takuulle, minkä vihu voisi haastaa. Pistin tulikivekatkuista mailia kinkkihuijarille perään, jossa lainasin sääntöjä ja uhkailin asianajajani ottavan yhteyttä(!). Seuraavana päivänä tuli rahat.

Siitä sitten sateiselle Fraser Islandille. Fraser oli ehkä pieni pettymys eikä mahdu omaan Aussi-top10:iini. Dingoja sentään nähtiin; luulin tosin niiden olevan uhkaavannäköisiä villipetoja eikä kapisia nälkiintyneitä piskejä. Fraserilta takas ja ajeltiin Hervey Baysta Noosaan ja takas ja satoi koko matkan. Sunshine state my ass.

Takas Sydneyyn ja seuraavana päivänä Ayers Rokkiin. Siellä ei satanut vaan oli tasaista 38C päivälämpöä, mutta kun on niin kuivaa niin ei tunnu. Lost Camel oli mitä miellyttävin resortti ja kivi oli iso ja punainen. Kata Tjutalla nähtiin pari kengurua tai sama kenguru kahdesti.

Takas Sydneyyn ja seuraavana päivänä Fijille. Mentiin Bounty Island resorttiin hengaamaan viideksi päiväksi, joka oli ikäänkuin joululahjani Ninalle (unelmien parisuhemies – tiedän). Nina kesti hyvin viisi päivää rantaa ja riippumattoa, kun itse sain päästettyä höyryä dyykkaamalla aamupäivät. Dyykki oli hyvää, muttei mitenkään loisteliasta. Pössis oli erinomainen ja viisi päivää meni hujauksessa: kasilta ylös ja aamiainen. Ysiltä päivystämään dyykkiputkalle (saari oli siis 20 hehtaaria,  että etäisyydet eivät olleet mitään valtavia) ja joskus 9.30-10 lähtö. Dyykki tai pari ja lounaalle 12-13. Pari tuntia riippumattoa ja snorklaamaan perusriutta läpi (bongattu mm. feather mouth sea cucumbereli ei paskempaa). Uima-altaan kautta ottamaan vähän lepoa, että jaksaa iltaan. Kuudelta trooppisen auringonlaskun katsastus ja kipin kapin baariin, että ehtii happy houriksi takas ja seiskalta syömään. Kasilta kämpille ja ysiltä valot pois ja unta. Ei ihan hirveästi päässyt stressaamaan.

Nyt ollaan Pacific Harbour-nimisessä mestassa ja huomenna on luvasa hainsyöttöä. Jos siitä selviää hengissä niin olisi luvassa viitisen päivää riippumattoa ja dyykkiä ja rantaa Manta Ray resortissa kauemmalla saarella.

Macao

maanantai, helmikuu 9th, 2009

Raju pläni budjetin paikkaamisesta Macaon kasinoilla osui tietenkin kivipohjaan. Olin mestoilla noin 48 tuntia, josta pelasin pokeria noin 24 tuntia. Sellainen 500 euroa tuli turkuun, mutta ainakin itse olen sitä mieltä, että kävi vähän huono tuuri, kun voitin isoista käsistä vain yhden neljästä. Parhaimmillaan rahaa oli pöydässä yli 500e eli jos yksikin noista hävityistä olisi mennyt  toisin päin niin olisin jäänyt omilleni. Ehkä sitä tuli vähän löysästi välillä (aivan aluksi ja toisen eli katastrofipäivän lopuksi) pelattua, mutta olen vakuuttunut, että pystyisin olemaan tuolla pitkällä tähtäimellä voitollinen pelaaja – siinä määrin heikkoja esityksiä paikalliset kiinalaiset tarjosivat. Mutta minkäs teet kun ei kortti käynyt. Pokeritapioiden vastapainoksi en syönyt juuri mitään ja detox-kaljat ja -kaffit tarjottiin kasinoiden puolesta.

Palasin Sydney’iin kalpeampana, laihempana ja huonommassa kunnossa kuin lähtiessä. Täällä ei lämpötila käynyt alle kahden kympin koko sinä aikana kun olin reissussa eli että kannattiko sitä edes lähteä. Rusketus tuli kyllä jo takaisin lauantain ja sunnuntain Bondi-rantakeikkojen myötä.

Nyt on ohjelmassa kamojen roudausta ja vuokratakuun takaisinvääntöä pari päivää ja sitten onkin aika lähteä taas vähän lomalle Hervey Bayhin ja Fraser Islandille.

Vietnamin kuvia

maanantai, helmikuu 2nd, 2009

Jaha, Leon saikin kuva-DVD:t veivattua. Tässä pari.

Saigonissa noin kolme minuuttia ennen vitullista hintaneuvottelua:

img_0211.JPG

Yöbussin loveseat-osastolla matkalla Nha Trangiin.

img_0316.JPG

 Kultturikohde My Sunissa jossain Hoi Anin takamailla:

img_0559.JPG

Rolling entry Nha Trangissa:

p1020466.JPG

Tikkipokkaa viinasta Halong Bayssa:

p1020529.JPG

 Virallinen Kuva Halong Bayssa:

p1300069.JPG

Tikkipokan viinasta uuvuttamana:

img_0955.JPG

Klonkku luolassa tikkipokkahiki otsalla:

img_0998.JPG

Hanoi

maanantai, helmikuu 2nd, 2009

Pari viikkoa Vietnamissa alkaa olemaan takana. Alku oli aika brutaali: ryyppäämistä Saigonissa ja Nha Trangissa joku viisi päivää, mutta sen jälkeen on ollut vähän rauhallisempaa, vaikka ei tässä varsinaisesti ole pulloon syljetty.

Pohjois-Vietnam on ollut vähän ylläri: Osasin kyllä odottaa, että on rauhallisempaa, mutten kuitenkaan ihan näin rauhallista. Danang oli totaalisen epätourismo. Paikan specialiteetti olivat mehubaarit, jossa paikalliset teinit juovat mekkaa. Ensimmäinen meni vielä, mutta kun ginitonicia ei irronnut tokasta eikä kolmannestakaan mestasta niin alkoi mennä vähän epätoivoiseksi. Oli siellä joku Camel Clubi, mutta ei sielläkään ketään ollut kun oli uusi vuosi. Löydettiin joku ihme baari, jossa täti ilmoitti, että muuten sitten 20 minuutin päästä täällä alkaa häävastaanotto. Lupasin, että ollaan varmasti ulkona siihen mennessä, johon täti vaan, että ei: totta kai jäätte tänne juhlimaan. Täällä tosiaan tunnistetaan länkkäriherrasmies – vaikka sitten paskat housussa – kun jos ajattelee vaikkapa, että jos Suomessa olisi häiden yksityistilaisuus ja siellä kolme liki nelikymppistä kiinalaista imemässä tärpättiä niin ei ehkä pyydettäisi jäämään.

Ei kun kentälle seuraavana aamuna ja check inniin kohti Hanoita. Agentin piru oli vaan trokannut kosmopoliiteille liput torstaiksi 28.1. ja kun vuoden 2009 kalenterissa seisoo torstai 29.1. niin viskaali tuli siihen tulokseen, että herrojen kone muuten meni eilen. Vizardi vinkumaan ja joku kolme miljoonaa paikallista yksikköä köyhempänä uudestaan check inniin, notta pääsiskö ny jooko hei pliis tällä?

Hanoi oli kylmä, pilvinen ja uuden vuoden vuoksi kovasti rauhallinen. Käsittämättömällä pelisilmällä buukattiin kolmen päivän touri Halong Bayhin, kun viikonlopun sääennuste oli kohdallaan. Jotenkin kuitenkin tyrittiin siinä, että ostettiin deluxe-optio ja bilelaivan sijaan päädyttiin lapsiperheiden ja vielä itseämme vanhempien surkimoiden kanssa samaan paattiin. Paatti oli ruokien ja majoitusten osalta selkeästi parasta, mitä koko reissulla on nähty. Vastine rahalle oli kohtuullinen, koska koko setti maksoi juomia lukuunottamatta USD109. Joku luola käytiin katsomassa ja yritettiin Mikan kanssa syvyyttää taistelukanootillamme Leonin vastaava.Hyvä perussuoritus oli sekin, että stressattiin vähän opasta ja lähdettiin vetämään täpöllä vastakkaiseen suuntaan ja mentiin kalliosaaren taakse vähäksi aikaa jemmaan. Juomatkaan eivät maksaneet hirveästi, kun paremman tekemisen puutteessa pelattiin Mikan kanssa litran ja kolmen euron leka Hanoi Vodkaa huiviin kun kaikki muut menivät nukkumaan ja valmistautumaan seuraavaan ohjelmapäivään. Taas johonkin luolaan könyämään mentiin. Luola kakkosessa oli sellainen käärme-entry, mistä luikertelin sisään – kuvamatsku siitä, kun tulen ilman paitaa ulos pistää taas ihmetyttämään, miksi Peter Jackson ei olisi voinut säästää kymmeniä miljoonia Klonkun erikoistehsteissa, kun mä olisin voinut vetää roolin ihan naturellina. Joo, Cat Ba Kityssä otettiin taas pieni baarikierros.

Eilen takas Hanoihin ja todettiin yöelämä täysin kuolleeksi. Tänään jätin B-tiimin ihmettelemään omia hommiaan ja olen dallaillut ympäri pilvistä Hanoita miettien mm. sitä kuinka hyvältä tuntuu päästä täältä pois.

Finanssikriisin hedelmiä pääsen poimimaan Macaossa, jonne buukkasin detox-huoneen viiden starban Grand Waldo kasinohotellista 69 eurolla. Tällä hetkellä huone maksaa USD7,33 per mies. Ohjelmassa on lentää tiistaina Honkkareihin ja pakollisen yöpymisen jälkeen lähteä heti lautalla Macaoon korjaamaan reissubudjetti hakkaamalla pari päivää pokeria.

Duunikuvio on kanssa alkanut pyöriä vähän mielessä. Joku 3-5 hakemusta on sisällä ja kolme vahvaa ja yksi vähän heikompi liidi on auki. Uusia ilmoja tulee monsteriin käytännössä joka päivä eli markkina ei missään nimessä ole vieläkään kiinni. Lisäksi tähän mennessä on ollut 100% performanssi sille, että on otettu yhteyttä ja sanottu, että hyvältä vaikuttaa ja että katsotaan sitten kun olet back. Maaliskuun lopun ikkuna on vaan nyt aukeamassa ja tässä pitäisi pikkuhiljaa alkaa pääsemään hyvältä vaikutuksista clousaamaan. Näköjään pitää taas laittaa yksi mato koukkuun.