Fraser, Uluru ja 1/2 Fidziä

Macaosta piti päästä kotiin, että ehti perhelomalle. Ensin piti kuitenkin palauttaa huoneisto ja eikös kiinalaisen vuokra-agenttilieron kanssa tullut vähän vääntöä. Mamma saapui katselmukseen ja oli vieläpä sitä mieltä, että huoneistossa ei ollur mitn vikaa, muttei kuitenkaan suostunut vetämään nimmaria takuunpalautuspaperiin – ei kuulemma ollut valtuuksia! Piti saada pomo tai asunnon omistaja allekirjoittamaan. Olin, että en minä diilaa heidän kanssaan ja jos heitä tarvitaan niin miksi eivät ole sitten nyt täällä. Ei ollut puhelinnumeroa. Sanoin, että mennään sinne sun toimistolle etsimään. Sitten numero löytyi, mutta pomo ei ollut saatavilla tänään. Uhittelin ja vittuilin, muttei auttanut muuta kuin jättää paperi nilkille ja mennä vuokratakuuvirastoon jättämään oma claimi takuulle, minkä vihu voisi haastaa. Pistin tulikivekatkuista mailia kinkkihuijarille perään, jossa lainasin sääntöjä ja uhkailin asianajajani ottavan yhteyttä(!). Seuraavana päivänä tuli rahat.

Siitä sitten sateiselle Fraser Islandille. Fraser oli ehkä pieni pettymys eikä mahdu omaan Aussi-top10:iini. Dingoja sentään nähtiin; luulin tosin niiden olevan uhkaavannäköisiä villipetoja eikä kapisia nälkiintyneitä piskejä. Fraserilta takas ja ajeltiin Hervey Baysta Noosaan ja takas ja satoi koko matkan. Sunshine state my ass.

Takas Sydneyyn ja seuraavana päivänä Ayers Rokkiin. Siellä ei satanut vaan oli tasaista 38C päivälämpöä, mutta kun on niin kuivaa niin ei tunnu. Lost Camel oli mitä miellyttävin resortti ja kivi oli iso ja punainen. Kata Tjutalla nähtiin pari kengurua tai sama kenguru kahdesti.

Takas Sydneyyn ja seuraavana päivänä Fijille. Mentiin Bounty Island resorttiin hengaamaan viideksi päiväksi, joka oli ikäänkuin joululahjani Ninalle (unelmien parisuhemies – tiedän). Nina kesti hyvin viisi päivää rantaa ja riippumattoa, kun itse sain päästettyä höyryä dyykkaamalla aamupäivät. Dyykki oli hyvää, muttei mitenkään loisteliasta. Pössis oli erinomainen ja viisi päivää meni hujauksessa: kasilta ylös ja aamiainen. Ysiltä päivystämään dyykkiputkalle (saari oli siis 20 hehtaaria,  että etäisyydet eivät olleet mitään valtavia) ja joskus 9.30-10 lähtö. Dyykki tai pari ja lounaalle 12-13. Pari tuntia riippumattoa ja snorklaamaan perusriutta läpi (bongattu mm. feather mouth sea cucumbereli ei paskempaa). Uima-altaan kautta ottamaan vähän lepoa, että jaksaa iltaan. Kuudelta trooppisen auringonlaskun katsastus ja kipin kapin baariin, että ehtii happy houriksi takas ja seiskalta syömään. Kasilta kämpille ja ysiltä valot pois ja unta. Ei ihan hirveästi päässyt stressaamaan.

Nyt ollaan Pacific Harbour-nimisessä mestassa ja huomenna on luvasa hainsyöttöä. Jos siitä selviää hengissä niin olisi luvassa viitisen päivää riippumattoa ja dyykkiä ja rantaa Manta Ray resortissa kauemmalla saarella.

2 Responses to “Fraser, Uluru ja 1/2 Fidziä”

  1. Tero sanoo:

    Kai hait sitä ”Maailman paras työpaikka” -positiota? Kokemusprofiilisi sopisi siihen hyvin.

  2. olli sanoo:

    Tulimme siihen tulokseen, että olen liian juniori maailman parhaaseen työpaikkaan.

Leave a Reply