1/1 Fidziä

Elo Fidzillä oli siinä määrin viileää, ettei minulla olisi mitään ongelmia viettää siellä noin kymmentä kuukautta saaria hyppien, sukellellen ja riippumatossa tyhjää toimittaen. Lyhyesti kiteyttäen Fiji on trooppinen paratiisisaaristo, jota asuttaa mitä ystävällisin kansa. Tourismoinfra on verraten kehittynyt, joten tourismon elo on helppoa ja homma noin pääsääntöisesti futaa. Tietty miinuspuolelle jää, että exotiquefaktori on vähän vähäisempi, kuin vaikkapa Vanuatulla. Mutta siis jos sitä exotiquefaktoria haluaa niin siitä vaan sitten lasettamaan kongojokea tai samoamaan PNG:hen.

Hainsyötön jälkeen sohotettiin takaisin Nadiin, mistä syötettiin katamaraanilla Mantaray resorttiin Yasawille. Resortti oli oikein viehättävä. Ninalla ei ollut mitään ongelmia ottaa iisisti paria viikkoa, kun taas minä päästelin pahimpia höyryjä sukeltaen käytännössä joka päivä. Dyykkejä tuli yhteensä 18, kun sain leikattua niin hyvät diilit (keskihinta oli ehkä jotain 25e per dyykki). Dyykki oli parempaa kuin Bountyssä ja vallan hyvää vaikkakaan ei erinomaista. Kohokohtana oli ehkä yksi saitti, missä käytiin ihmettelemässä kolme kertaa kolmea residenttiä Eagle raytä. Valitettavasti resortin nimen mukainen paholaisrauskuaika on vasta heinäkuussa. Merkkitapahtuma oli myös, että tuli 200 dyykkiä täyteen ja laskuri näyttää nyt lukemaa 203. Näinköhän sitä tulee pariin vuoteen taas sukellettua yhtään.

Snorklaus mantarayssä oli parasta ikinä. Aivan uskomattoman mielettömän uskomaton riutta, jossa piti majaa pari white tip reef sharkia, kattava akvaariokalavalikoima, pehmeyttä ja kovaa korallia montaa sorttia, kolmisenkymmenen juveniilin mustekalan (squid) posse, feather mouth sea cucumbereita rannassa jne jne.

Auringonlasku Bountyllä:

dsc_2036.JPG

Käyttäjän näkymä:

dsc_2106.JPG

Paikallinen delfiini:

dsc_2125.JPG

Auringonlasku Mantarayssä:

dsc_2142.JPG

Perusmeininkiä:

dsc_2050.JPG

Perusmeininkiä kakkonen:

dsc_2155.JPG

Huilia snorklauksien välissä. Ei tullut koskaan kylmä.

dsc_2212.JPG

Nyt ollaan takas Sydneyssä. Eilen oli pienimuotoiset läksiäisbileet ja tänään on vuorossa Mardi Gras-homoskuukkelifestivaalin paraati. Huomenna Ash ja Sari vievät meidät ystävällisesti purjehtimaan satamaan, mitä maltan tuskin odottaa. Maanantaina roudataan kamoja ja tiistaina lennetäänkin sitten jo Aucklandin kautta San Franciscoon, jossa on typerryttävä kymmenen astetta lämmin – elääköhän sitä niin kylmässä? Joutaisihan tässä sitä tosin jo kuolemaan vanhuuteenkin nyt kun on taas tullut hummattua parin vuoden tarpeiksi.

Tämän blogin aika alkaa ainakin olemaan täysi. Kirjoitan vielä varmaan raporttia ameriikoista ja ehkä jonkun loppuyhteenvedon Austraalian vuosistani, jos jaksan. Tunnetila on jonkinmoinen onnellinen haikeus: oli kiva käydä ja on kiva lähteä, mutta kyllä kun tänään käveli shortseissa kotikaupungissaan, joka vaan sattuu olemaan yksi maailman kauneimmista kaupungeista niin olihan siinä olo, että jostain ainutlaatuisesta tässä on luopumassa.

Toivoisin rakkailta lukijoilta kommentteja, koska olisi mukavaa tietää, ketkä tätä blogia lukevat ja ketkä ovat jaksaneet mukana tänne asti. Paluubileet järjestetään jossain baarissa Tsadissa 28.3. Sitä ennen aamiaiseksi syödään ruisleipää ja venäläistä suolakurkkua, välipalaksi pussi irtokarkkeja ja dinnerillä käydään syömässä maksaa ja juomassa lonkero Sea Horsessa.

12 Responses to “1/1 Fidziä”

  1. Susku sanoo:

    Pakko nyt sitten kommentoida :). Mielenkiinnolla mukana matkalla olen ollut ja paljon uutta oppinut vaikka itse kökötänkin täällä Suomessa ja palelen.

    Ikuinen matkakuume vaivaa, minua siis. Mutta jostain syystä musta tuntuu, että vaikka Suomeen tulettekin, silti reissaatte aikas runsaasti muuallekin?

    Kiitos, että olet antanut ihan ventovieraankin blogiasi lukea. Ja mukavaa matkaa 🙂

  2. ville v sanoo:

    loistavaa duunipäivän ja illan piristystä blogisi monta kertaa – taas..

  3. Reetta sanoo:

    Luettu on. Joka juttu. Läpi koko aterian. Kiitos raportista. Tervetuloa takaisin.

    Skidit ei niin odota – surevat jo valmiiksi laavalampuista ja muista kilkkeistä luopumista 🙂

    -sisko-

  4. Sinisen operaattorin sininen orja sanoo:

    Uga Uga. Kyllähän tätä on tullut luettua.
    Hienoa lukea blogia jossa kirjoittajalla on kynä hallussa. Blogi on piristänyt mukavasti useita harmaita officepäiviä.
    Ulkona -3C, lunta tuiskuttaa ja kasa powerpointteja odottaa valmistumista…

  5. Tero sanoo:

    Kaikki hehkutukset ja kitinät on luettu ja kaljupäiset patsastelukuvat katsastettu. Tämä blogi on ollut oikeasti hyvää kamaa.

  6. JRA sanoo:

    Siis oikeesti, mitäs me nyt tehdään päivisin?!? Sun pitää ehdottomasti aloittaa uusi blogi ettei työnteko saa valtaa kahvitauoilta, joiden aikana tuli aina tsekattua mitä oikein on taas tapahtunut.

    Tervetuloa koti-Suomeen!

  7. Tiski sanoo:

    Onhan tätä tullut seurattua, kateellisena prkl.

  8. Laura sanoo:

    Tässä vielä yksi lukija! Olen seuraillut blogiasi puolisen vuotta. Tällä hetkellä olen Melbournessa ja Suomeen paluusta ei vielä tietoa. Kiitos ja hyvää jatkoa!

  9. Cpt Haddock sanoo:

    Jesh, on seurattu ja siippasi blogia myös. Lohdullista on se, että toisella puolella palloa IT-projektit kyykkää vähintään yhtä komiasti kun täällä.

    Onko kotinurkkien duuni jo katottu? Tu meille! Yhtä iso ja kansainvälinen firma kun entinenkin. Byrokratia tuskin yltää samalle tasolle.

    Kun kuokin läksiäisissä, niin varmaan pääsen keittiönoven kautta myös paluujuhlaan?

  10. Haemaerae sanoo:

    Hmh, tätä on tullut aktiivisesti seurattua. Loistavaa settiä ja hienoa elämän asennetta, josta jokainen voisi ottaa joltain osin oppia. Kai se matkailu oikeasti avartaa.

    Saatan ilmestyä welcome back- kinkereihin.. jos kerrot missä ne järjestätään.

  11. Taru sanoo:

    Yes, luettu on blogia alusta loppuun. Mieletön meno ja mielettömiä tyyppejä olette. Ihana ollut seurata matkanne tekoa, sillä positiivisempaa asennetta elämään saa hakea. KIITOS.

  12. Chap sanoo:

    Joo, mäkin oon seurannut. Enpä vaan jaksanut vastata ennen kuin nyt. Ettäs tiedätte. Niin, ja enpä ole ollut kateellinen.

Leave a Reply