Archive for the ‘Uncategorized’ Category

Tilinpäätös

tiistai, toukokuu 19th, 2009

Tässä on nyt seitsemän viikkoa vierähtänyt Suomessa. Passivoituneena työttömänä en jaksanut kirjoittaa blogia, kun minulle ei tapahtunut mitään. Aika kova vääntö on ollut duunipaikan suhteen, mutta lopulta se järjestyi ja aloitin tänään. Kämppä on ostettu Köydenpunojankadulta, pihalla seisoo Audi TT ja homma kokonaisvaltaisesti Futaa.

Mitä jäi käteen seikkailuista Etelämeren saarilla? Yhdellä sanalla varmaankin elämänkokemusta. Ymmärrän taas, että ruoho on ja ei ole vihreämpää aidan toisella puolella. Olen tavattoman tyytyväinen ja ylpeä siitä, että lähdimme. Vaikka takaisin tultiinkin verraten nopeasti niin kuitenkin jäi olo, että pärjäsimme – niin duunissa kuin parisuhteessakin. Tiedä sitten josko vain kuvittelen, mutta jotenkin tuntuu, että lähimmät ihmissuhteeni ovat vahvistuneet matkan myötä.

Australia on hieno maa olla lomalla, mutta duunin painaminen siellä ei minulle sopinut. Tärkein anti oli mielestäni kommunikointikykyjen parantuminen: olin mielestäni tietty loistava kommunikoija jo lähtiessäni, missä olin eittämättä mehtässä. Toinen merkittävä anti oli kokemus myynti- ja tarjoustyöstä; viimeisenä on mainittava kokemuksen karttuminen siitä, miten kerrassaan apinamaisesti samoja hommia voidaan tehdä samassa lafkassa eri sivistysmaissa.

Tilannetta voisi luonnehtia niin, että patteri on ladattu. Olin reissussa reilun 500 päivää, mistä olin töissä vajaan puolet. Mennessä, tullessa ja keskellä tuli pidettyä kovan kaliiberin lomaa. Näin jälkikäteen ajateltuna kaikki Tyynenmeren saaret (Fidzi, Vanuatu, Salomon) olivat kerrassaan unohtumattomia kokemuksia, joiden takia pelkästään jo kannatti muuttaa maasta. Top kymppiin mahtuu Coolidgen yödyykki, Coolidgen hulludyykki, Vanuatun Millennium Cave, Tannan Yasur-tulivuori, Fidzin snorklaus, Fidzin riippumattoelo, Exmouthin sukellukset valashaineen, Bondi Beach, Sydneyn satama uutena vuotena ja Sydneyn Royal Botanic Gardens papukaijoineen ja lepakkoineen.Kaikki tämä ei tullut ilmaiseksi ja vaikka tienasin enemmän kuin koskaan (ehkä 50-60000 euroa netto) niin tulin takaisin kymppitonnin tappiolla. Jos kuitenkin vertaa siihen, että yhtä paljon tai enemmänkin olisi voinut hummata pörssiin tai vielä typerämmin niin ei voi kuin olla todella tyytyväinen. Suurin yksittäinen menoerä oli Auto, joka maksoi ainakin kymppitonnin eli reilusti euron kilometriltä, mutta pitihän se nyt olla.

Suomi on perin eksoottinen  mesta paikka. Täällä on enemmän hevimiehiä kuin muualla maailmassa yhteensä. Jengiä on vähän ja nekin ovat pääsääntöisesti hiljaa. Kaikki toimii hyvin, mutta kuten sanottua niin sillä on hintansa. Katukuvaa rikastuttaa täällä merkittävästi enemmän maahanmuuttajia kuin muistinkaan. Ilmasto on raaemman puoleinen ja sekin karumpi kuin mitä muistin. Epämiellyttävää on se, kuinka paskaista kaupungilla on: kannatan 1000 euron on-the-spot sakkoa roskaamisesta.

Olen saanut valtavasti positiivista palautetta tästä blogista, mistä olen kovasti otettu. Leikki on nyt kuitenkin loppu enkä postaa tänne enää kunnes ehkä joskus vääjäämättä tulevia seikkailuitani dokumentoidakseni. Kiitos kaunis, onnea ja menestystä meille kaikille. Sydney vaikenee, Pasila: Porilaisten marssi.

Australian kuvia

perjantai, huhtikuu 24th, 2009

Nina teki suururakan ja laittoi lopun ajan kuvat nettiin.

Ilmainen mainos

perjantai, huhtikuu 17th, 2009

Passivoituneena työttömänä en ole kyennyt kirjoittamaan blogiakaan. Kiitos kuitenkin uskollisille lukijoille kannustuksesta. Ehkä se anal-yysi vielä joskus irtoaa.

Tämän kirjoituksen aihe on kuitenkin Ninan kissabjisnes, kissakamu.fi, on nyt auki! Kerro kaverillesi ja toivotaan, että googlen spiderkin ehtii tälle sivulle joskus.

Ameriikan kuvat

lauantai, maaliskuu 28th, 2009

Hyle Fisherman’s Wharfilla San Franciscossa:

dsc_1407.jpg

Punapuu on iso puu. Jossain säästyneessä mehtässä Golden Gaten pohjoispuolella. Todella vaikuttavaa.

dsc_1469.jpg

Merisaukko Montereyssä:

dsc_1508.jpg

Kun Cadillaciin ei ollut pätäkkää työttömillä niin 300c oli paras jenkkihymy tarjolla:

dsc_1535.jpg

Perusnäkymä California Route ygöseltä:

dsc_1552.jpg

Merinorsuja San Simeonin pohjoispuolella:

dsc_1565.jpg

Asuttiin parhaissa motelleissa. Bates Motel Universalilla:

dsc_1623.jpg

Universal Studios:

dsc_1635.jpg

Terminator-replika irtoaa lapsellisella $5950:llä. En ymmärrä, miksen ostanut.

dsc_1643.jpg

Näkymä smogiin Mulholland Drivelta. Keskustan ääriviivat vielä erottaa, mutta meri sen takana on vähän niin ja näin.

dsc_1659.jpg

Rodeo Drive, Beverly Hills finanssikriisin syövereissä:

dsc_1675.jpg

Frendien lavasteet, Warner Brosin studiot:

dsc_1684.jpg

KISS ARMY pipossa Wall Streetillä:

dsc_1701.jpg

Manhattan Brooklyn Bridgeltä:

dsc_1706.jpg

Tourismo Times Squarella:

dsc_1724.jpg

Manhattan Downtown Empire State Buildingista:

dsc_1801.jpg

Työtön pummi SAS:in bisnesluokassa:

dsc_1806.jpg

Tervetuloa kotiin!

dsc_1810.jpg

Suomi-ilmiö

torstai, maaliskuu 26th, 2009

Tää on aivan vitun exotique mesta paikka tämä Finland!

Haettiin lentorahdista muuttolaatikoita ja siinä välissä piti käydä tullissa kääntymässä; mutiseva ja ynisevä tulliviskaali mutisi ja ynisi jotain, mutta löi leimat läystäkkeeseen ja homma futasi. On niiiin hienoa olla back maassa, jossa kaikki viranomaistoiminta toimii kuin rasvattu junan vessa. Ausseissa viskaalit ovat kohteliaita ja mukavia, mutta mikään ei koskaan toimi.

Ruokakauppavierailu meni kapasiteetin äärirajoilla: munapaketin muotoilu oli uudistunut radikaalisti ja paketissa olevat munat olivat piruvie valkoisia! Pekonipakettia hyllystä nostaessa kurkusta tuli homersimpsonmaista korinaa ja kuola valui – aussit kun eivät ymmärrä pekonin päälle mitn. Aamiaisella oli jo syöty ruisleipää ja suolakurkkua pahimpaan fixiin. Sitten kassalla homma meinasi hirttää, kun en tajunnut, että muovipussit pitää maksaa ja ottaa itse kassan etupuolelta ja että ynisevä ja mutiseva kassaviskaali ei pakkaakaan ruokia pusseihin.

Tämä raportti ei ollut osa kahta jäljelläolevaa kirjoitusta tähän blogiin.

Kalifornia-NYC-Suomi

keskiviikko, maaliskuu 25th, 2009

Santa Cruzista seuraava mesta oli Monterey, jossa merinisäkäsosasto oli vähintäänkin kohallaan, kun rannalta pystyi vaivatta bongaamaan hylkeitä ja merisaukkoja. Olisi niiin paljon tehnyt mieli dyykata, vaikka keli oli kolea ja vesi eittämättä vielä koleampaa, mutta kun siihen olisi palanut pari päivää eikä Ninalla olisi ollut mitään mielekästä tekemistä niin annettiin soittaa saman tien San Simeoniin, jonka päänähtävyydet ovat rannalla patsastelevat merinorsut ja Hearst Castle. Hearst Castle oli vähintäänkin hämmentävä pohatan itse itselleen rakentama teemapuisto taidekokoelmaansa varten – pätäkkää oli ja sen piti näkyä.

Los Angeles oli hieno paikka. Kaikki aina kauhistelevat, kuinka Losissa ei ole keskustaa ja se on liian iso ja liian autoistunut ja liian mitä vielä lie. Minä pidin. L.A. on minun maailmassani maailman kulttuuripääkaupunki, koska 80% musiikista, jota diggaan ja 80% leffoista, joita katson tehdään siellä. Olin jotenkin onnistunut välttämään L.A:n tähän asti mutta valtaosa paikannimistä oli ennalta tuttuja populäärikulttuurista. Hengattiin Hollywoodissa, Sunset Stripillä, Santa Monicassa, Venicessä, Mulholland Drivellä, Melrosella, Beverly Hillsissä, Universal Studiosilla jne. Lähimmäksi julkimoa päästiin Warner Brosin studiotourilla, joka oli muuten pirun hyvä ja mielenkiintoinen, kun nähtiin Zack Snyderin Aston Martin ja poislentäessä, kun tennisstarba Marat Safin käveli vastaan.

Jollain tapaa L.A. on länsimaisen kapitalistisen yhteiskunnan huipentuma: likimain kaikissa mersuissa lukee AMG takakontissa, Ferrareita, Lamborghineja, Rollseja ja Bentleyjä on valet parkingit täynnään. Loppumattomat ruuhkat valtavilla motareilla pistävät miettimään kuinka helvetin paljon gasoa palaa juristien, pankkiirien ja muun paskasakin ajaessa ympyrää. Kannattaa käydä, kun se vielä on mahdollista – kuten Kilroyn mainoksessa seisoo.

NYC on myös sikamagee kity, mutta siellä sentään oli tullut käytyä joku kolme kertaa aiemmin. Kuten aina niin Nykissä päivät koostuvat massiivisista dallauksista, joiden jäljiltä uupunut turisti taintuu aikaisin sänkyyn. Ostin Ninalle synttärilahjaksi (unelmien poikaystävä, tiedän, tiedän) majoituksen Time Hotelista, jota voin lämpimästi ja varauksetta suositella: erinomainen sijainti ja erinomainen hotla. Finanssikriisin hedelmiä taas poimittiin, koska hotla maksoi jonkun US$125 per yö, mikä verrattuna aiempiin NYC-hotellirotankoloihin, joista on tullut maksettua noin saman verran ei ollut mitn. Vikana päivänä Nykissä oli visiona mennä MoMAan ihmettelemään kultivoituneita modernin taiteen ystäviä sioinä missä taidettakin, koska edellisestä visiitistä oli ehtinyt vierähtää 25 vuotta (kyllä, kävin MoMAssa edellisen kerran vuonna 1984), mutta museon piru oli kuin olikin kiinni tiistaisin – ehkä sitten vuonna 2034 sitten.

En ollut järin innostunut ameriikanmatkasta saati ameriikasta ennen tätä reissua, mutta tiedä sitten onko ikä pehmittänyt Miehen vai mitä, mutta pidin taas Ameriikasta valtavasti – ihan kuten 2005 Floridan reissun jälkeenkin. Ruoka on hyvää ja sitä on halvalla riittävästi, ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelu pelittää tai jollei pelitä niin siitä voi rokottaa tippaamalla vähemmän.  

Kaikki hyvä loppuu aikanaan ja paluun aika koitti. Työttömille ja kodittomille sopivaan tyyliin palasimme SAS:in bjisnesluokassa Stokikseen. Aiemmat kokemukseni bjisneslonghauleista rajoittuvat BA:n kolmeen Kuwaitin menopaluuseen ja on kyllä sanottava, että kyllä BA rulaa, vaikkei SASsikaan täysin kurja ollut. Plussaa tuli ystävällisestä palvelusta, noise-cancelling kuulokkeista (leffaa katsottaessa aivan ehdottomat) ja bjisnesvessan designista, jossa ei oikein tiennyt olisiko pitänyt tapittaa kakkivaa itseään oven kokoisesta peilistä lähietäisyydeltä vai ikkunasta ulos. Pyyhkeitä annetaan huonosta leffavalikoimasta ja vain noin 170 asteeseen kallistuvasta penkistä: onhan se nyt yhtä helvettiä, kun penkki ei mene flättivuoteeksi.

Lentokoneen ikkunasta näkyi lunta ja kapteeni uhitteli Suomessa olevan 7 astetta pakkasta. Olin laskenut paluun maaliskuun lopussa olevan hyvä veto, koska silloin aloittelin nuorempana aina moottoripyöräkautta. Lentoaseman vessassa vihreän kullan maa yhdistettynä pohjolan japaniin takasi sellaista WC-paperilaatua, ettei ole kohdalle sattunut 18 kuukauteen.

Tämä oli tämän blogin kolmanneksi viimeinen kirjoitus: lisään vielä kuvia ja viiltävän anal-yysin.

Jägiskatsaus

torstai, maaliskuu 19th, 2009

Sijainti on Los Angeles, joka on mieletön kity – monessakin mielessä. Losista lisää myöhemmin kun pääsen kunnon näppiksen ääreen.

Tykitin chryslerillä Hollywoodista Anaheimiin katsastamaan Teemu Selännettä. 50km menomatka kesti ruuhkassa noin kaksi tuntia. Ilman karttaa piti vähän arpoa (vittu Kolumbuksellakaan karttaa) kunnes löytyi kovasti hiano halli. Suomalainen Salami tuntui olevan aika ruosteessa päivystäen vihun siniviivalla kiekon sijainnista huolimatta ekat 60min ja 20s, kunnes näytti talvisodan meiningit Nashvillen komediaryhmälle ja skoretti voittobyyrin jatkoajalla. Hieno homma, että vanha jyvä löytyi, mutta kyllä taitaa vaan alkaa Finnish Salamin olla aika jäädä eläkkeelle.

Paluumatka meni ovelta ovelle 35 minuutissa.

Paluubileet

perjantai, maaliskuu 13th, 2009

California on ihan mesta paikka, mutta julmetun kylmä: kalju ja niska pukkaavat jäätymään paikallisissa äärimmäisissä 10C keleissä. Pari päivää hengailtiin kityssä kunnes tänään vuokrattiin ameriikanrauta (Chrysler 300c) ja alettiin tekemään matkaa kohti Losia. Ollaan Santa Cruzissa Monterey Bayn pohjoiskolkassa.

Sain juuri tiedon, että australian konttori maksaa kohteliaasti vielä bonareitakin jonkun nimellisen kolme tonnia, joka on työttömälle iso raha. Olen tosin niille reilun tonnin velkaa, kun maksoivat liikaa lomapäiviä vikassa liksassa. Sieltä soitteli joku kiinalainen ja uhitteli oikeustoimilla vastaajassa, mutten jaksanut reagoida, kun odottelin bonarit ensin.

Paluubileet järjestetään Sling In:issä, Helsingissä 28.3. kello 19. Tervetuloa.

Jumala on lähempänä kuin lähin puhelin

lauantai, maaliskuu 7th, 2009

Aussipuhelinnumeroni on poistunut käytöstä ja vanha Suomen mobiilinumero on taas se, mistä tavoittaa. Numero löytyy linkin takaa tuosta oikealta.

1/1 Fidziä

lauantai, maaliskuu 7th, 2009

Elo Fidzillä oli siinä määrin viileää, ettei minulla olisi mitään ongelmia viettää siellä noin kymmentä kuukautta saaria hyppien, sukellellen ja riippumatossa tyhjää toimittaen. Lyhyesti kiteyttäen Fiji on trooppinen paratiisisaaristo, jota asuttaa mitä ystävällisin kansa. Tourismoinfra on verraten kehittynyt, joten tourismon elo on helppoa ja homma noin pääsääntöisesti futaa. Tietty miinuspuolelle jää, että exotiquefaktori on vähän vähäisempi, kuin vaikkapa Vanuatulla. Mutta siis jos sitä exotiquefaktoria haluaa niin siitä vaan sitten lasettamaan kongojokea tai samoamaan PNG:hen.

Hainsyötön jälkeen sohotettiin takaisin Nadiin, mistä syötettiin katamaraanilla Mantaray resorttiin Yasawille. Resortti oli oikein viehättävä. Ninalla ei ollut mitään ongelmia ottaa iisisti paria viikkoa, kun taas minä päästelin pahimpia höyryjä sukeltaen käytännössä joka päivä. Dyykkejä tuli yhteensä 18, kun sain leikattua niin hyvät diilit (keskihinta oli ehkä jotain 25e per dyykki). Dyykki oli parempaa kuin Bountyssä ja vallan hyvää vaikkakaan ei erinomaista. Kohokohtana oli ehkä yksi saitti, missä käytiin ihmettelemässä kolme kertaa kolmea residenttiä Eagle raytä. Valitettavasti resortin nimen mukainen paholaisrauskuaika on vasta heinäkuussa. Merkkitapahtuma oli myös, että tuli 200 dyykkiä täyteen ja laskuri näyttää nyt lukemaa 203. Näinköhän sitä tulee pariin vuoteen taas sukellettua yhtään.

Snorklaus mantarayssä oli parasta ikinä. Aivan uskomattoman mielettömän uskomaton riutta, jossa piti majaa pari white tip reef sharkia, kattava akvaariokalavalikoima, pehmeyttä ja kovaa korallia montaa sorttia, kolmisenkymmenen juveniilin mustekalan (squid) posse, feather mouth sea cucumbereita rannassa jne jne.

Auringonlasku Bountyllä:

dsc_2036.JPG

Käyttäjän näkymä:

dsc_2106.JPG

Paikallinen delfiini:

dsc_2125.JPG

Auringonlasku Mantarayssä:

dsc_2142.JPG

Perusmeininkiä:

dsc_2050.JPG

Perusmeininkiä kakkonen:

dsc_2155.JPG

Huilia snorklauksien välissä. Ei tullut koskaan kylmä.

dsc_2212.JPG

Nyt ollaan takas Sydneyssä. Eilen oli pienimuotoiset läksiäisbileet ja tänään on vuorossa Mardi Gras-homoskuukkelifestivaalin paraati. Huomenna Ash ja Sari vievät meidät ystävällisesti purjehtimaan satamaan, mitä maltan tuskin odottaa. Maanantaina roudataan kamoja ja tiistaina lennetäänkin sitten jo Aucklandin kautta San Franciscoon, jossa on typerryttävä kymmenen astetta lämmin – elääköhän sitä niin kylmässä? Joutaisihan tässä sitä tosin jo kuolemaan vanhuuteenkin nyt kun on taas tullut hummattua parin vuoden tarpeiksi.

Tämän blogin aika alkaa ainakin olemaan täysi. Kirjoitan vielä varmaan raporttia ameriikoista ja ehkä jonkun loppuyhteenvedon Austraalian vuosistani, jos jaksan. Tunnetila on jonkinmoinen onnellinen haikeus: oli kiva käydä ja on kiva lähteä, mutta kyllä kun tänään käveli shortseissa kotikaupungissaan, joka vaan sattuu olemaan yksi maailman kauneimmista kaupungeista niin olihan siinä olo, että jostain ainutlaatuisesta tässä on luopumassa.

Toivoisin rakkailta lukijoilta kommentteja, koska olisi mukavaa tietää, ketkä tätä blogia lukevat ja ketkä ovat jaksaneet mukana tänne asti. Paluubileet järjestetään jossain baarissa Tsadissa 28.3. Sitä ennen aamiaiseksi syödään ruisleipää ja venäläistä suolakurkkua, välipalaksi pussi irtokarkkeja ja dinnerillä käydään syömässä maksaa ja juomassa lonkero Sea Horsessa.